Aikoinaan vielä aurinko paistoi kauniilta syystaivaalta...
...ja värjäsi luonnon upeilla väreillä.
Mutta sitten ilmat alkoivatkin viiletä.
Ja nyt onkin jo lunta maassa.
Tuo lyhty on muuten uusin rakkauteni kohde. Ostettiin se Indiskasta, kun halusin parvekkeelle umpinaisen lyhdyn, jotta kynttilät palaisivat siellä tuulessa ja tuiskussakin. Harkitsen tässä, että pitäisikö ostaa toinen samanlainen toiseen parvekkeen koukkuun. Lisäksi eilen sain kullalta kauan himoitsemani Satumetsä-mukin vuosipäivälahjana hieman etukäteen.
On se ihana!
Mutta jos sitä nyt sitten yrittäisi ruhdistäytyä tämän bloggailun kanssa ja muistaisi tännekin välillä tarinoida. Viime aikoina on pitänyt kovaa kiirettä virkkausten puolelta ja kaikki vapaa-aika on mennyt siihen. Tein äidille syntymäpäivälahjaksi kolmiohuivin, aloitin kolmen myssyn virkkausta ja lisäksi aloin tekemään itselleni ranteenlämmittimiä. Tavoitteena olisi saada ranteenlämmittimet ranteisiin tämän viikon aikana, joten tekemistä riittää. Mutta palaillaan taas! Siihen saakka jätän teidät tällaisen hienon ajatuksen kanssa, jonka löysin eräällä kävelylenkilläni.
Siinäpä hyvä ohje noudatettavaksi.
