Perushuminaa ja kotiseutuikävää.

Hih, ihanaa. Ulkona on ihanan kipakka pikkupakkanen ja lunta sataa. Siis lunta! Olen siis siitä kummallinen ihmisyksilö,että pidän aivan mahdottoman paljon talvesta. Tykkään pakkasesta ja lumesta ja heijastinten välkkeestä autojen valokeilassa. Pidän kaikista valoista, jotka luovat lämmintä valoaan pimeyteen. Pidän höyryävästä hengityksestä. Ja kun sanoin, että pidän pakkasesta, niin en tarkoittanut mitään -30 astetta vaan semmosta kivaa pikkupakkasta. Niin kuin nyt on. Koska pakkasilla saa käyttää ihania neuleita! Ja se on ihan superkivaa. Mutta talvi ilman lunta ei oo kivaa. Toivottavasti tänäkin vuonna saataisiin edes jotenkuten lunta. Vähintään saman verran kuin viime vuonna.

Viime talvena käytiin kullan kanssa kuvailemassa Näsinneulan juurella. Ilmapallon sain Koskikeskuksesta, siellä oli joku häppeninki.

Sitten otettiin semmoinen kunnon turistikuva, jossa Näsinneula näkyy iloisesti taustalla, minä nyrpistän.

Minulla on muuten menossa jo kolmatta päivää peräkkäin bad hair day. Leikkautin siis pari viikkoa sitten takaisin sivuotsiksen ja tähän asti meillä meni yhteiselo sopuisasti. Mutta nyt se ei halua asettautua hyvin, ei sitten millään. Olen kokeillut hiustenkuivaajaa, suoristusrautaa, vahaa, lakkaa ja vaikka mitä ja se ei asetu. Se vaan viipottaa mihin sattuu. Olen sitten joutunut pitämään sitä töissä kiinni nipsuttimella. Ärsyttävää, koska se olisi niin kaunis avonaisena, mutta kun ei niin ei.

Kaupungissa asujat huom! Oletteko huomanneet, ettei kaupunki ole koskaan oikeasti hiljainen? Kaupungin ääniympäristöön kuuluu semmoinen perushumina. Perushumina koostuu autojen kaukaisista äänistä, tehtaiden hurinasta, kauppojen ja muiden rakennusten koneellisesta ilmastoinnista. Muun muassa. Se ääni on vähän niin kuin kaupungin hengityksen ääni. Mutta kun menee maalle, niin siellä on oikeasti hiljaista. Talvella voi mennä keskelle järven selkää jäälle selälleen makaamaan ja mistään ei kuulu mitään. Se on mahtavaa! Korkeintaan kuuluu normaaleja luonnon ääniä eli lintujen laulua, tuulen huminaa ja sen semmoista.

Sieltä minä olen kotoisin. Tuulen huminasta, laineiden liplatuksesta ja lintujen laulusta. Ja sinne on aina ikävä.