Toiveita tulevan varalle

Kun muutto on edessä sitä alkaa miettimään asioita, joita haluaisi uuteen kämppään tai parannuksia joita olisi halunnut jo tämän hetkiseen kämppään. Minun toiveeni liittyvät pitkälti sisustukseen. Aiemmin ei ole oikein ollut rahaa sisustaa, joten tavaroita on tullut hankittua lähinnä sukulaisilta, ystäviltä ja kirppareilta. Mutta jos nyt sitten alkaisi hieman kiinnittämään huomiota myös sisustukseen. Jos vain löytyy mukava asunto, jota on kiva lähteä sisustamaan. Mutta seuraavaksi siis muutama toive tulevan sisustuksen kannalta.

Olohuone on tällä hetkellä aika kauhea.

En yhtään tykkää olohuoneemme verhoista, muuten kuin väristä. Ne on hankittu kirpparilta reilu vuosi sitten. Pari viikkoa sitten huomasin, että niissä on reikiä. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ja tuo matto. En tykkää. Oranssi alkaa muutenkin jo pursuta korvista. Muuten se on ihan jees, mutta se on jotenkin vinksahtanut. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta se on aina rutussa vaikka se olisi suorassa. Siis jotenkin.

Sohva on myös aivan hirveä!

Sekin on hankittu kirpparilta suunnilleen kaksi vuotta sitten. Silloin se oli ihan hyvässä kunnossa ja ihan hyvännäköinenkin, muttei enää. Pojat on teroitelleet siihen kynsiään, vaikka se onkin kiellettyä, joten olen joutunut paikkailemaan sitä hieman kulmista. Olemme myös joutuneet huputtamaan sen vanhalla päiväpeitolla, jotta se olisi siedettävän näköinen. Istuintyynyt ovat siis niin kuluneet, että täytteet pursuavat kohta ulos. Siksi siis tuo päiväpeitto.

Muutkaan matot eivät ole salonkikelpoisia.

Tuo gerberamatto on ollut minulla jo iät ja ajat. Ja sen kyllä huomaa. Pojat ovat myös toki tehneet oman osansa maton tuhoamisessa. Eikä matto muutenkaan ole enää mieluinen. Haluaisin, että meidän sisustuksemme kasvaisi aikuiseksi.

Uusi keittiön ruokailuryhmä olisi luksusta.

Nuo entiset keittiön pöytä ja tuolit ovat kuuluneet kullan ukille aikoinaan. Ne tulivat vähän niinkuin samassa paketissa meidän ensimmäisen yhteisen asunnon mukana. Ja sille tielle ovat jääneet, koska ei ole ollut varaa hankkia uutta ruokailuryhmää. Olisi ihana saada joku sellainen tummaa puuta oleva ruokapöytä ja korkeaselkäiset tummat tuolit. Aaaah! Ehkä joku kaunis päivä sellaiset saisikin.

Pojille uusi raapimispuu!

Jos pojilla olisi kunnollinen, iso raapimispuu niin ehkä sitten meillä olisi mahdollisuus hankkia uusi, kaunis sohva niin, ettei se olisi heti tuhottu kissan kynsien ansiosta. Pojat ansaitsisivatkin saada sellaisen korkean raapimispuun, jossa olisi useampi tähystystaso, rappusia, köysiä, riippumatto ja sen sellaista muuta kivaa. Seuraavaan kämppään aiommekin sellaisen ehdottomasti hankkia. Tämä entinen on hankittu mistäpä muualtakaan kuin kirpparilta. Se on liian pieni, sitä on jo korjattu kerran ja nyt se on menossa lopullisesti rikki. Kovassa käytössä sekin on siis ollut, muttei riittävästi kun sohvakin on saanut osansa.

Makuuhuoneen sisustukseen olen tyytyväinen.

Makuuhuone on lähes täydellinen. Pidän verhoista ja päiväpeitosta. Uusi sänky pitäisi tietenkin jossain vaiheessa hankkia. Semmoinen oikea parisänky. Tuo entinen on ystäväni vanha sänky eikä se ole ihan tuplaleveä. Mutta se on palvellut toistaiseksi hyvin. Tulevaan makuuhuoneeseen toivon vaatekaappeja, koska nykyisessä niitä ei ole ollenkaan. Ei ole mukavaa säilyttää käyttövaatteita eteisen komeroissa. Vaatehuone olisi myös ihana vaihtoehto kaapeille.

Lisäksi olisi ihana saada lisää hyllyjä! Sellaisia tummaa puuta olevia kauniita hyllyjä. Niistä meillä tuntuu olevan koko ajan pula. Ja joku lipastokin olisi kätevä. Ja nojatuolit ovat aina olleet minulle sellainen must have -juttu. Opiskelijakämpässäni oli lainassa kummeiltani sellaiset ruskeat vakosametti nojatuolit ja ne olivat aivan ihanat! Lisäksi vanhemmillani on mökillä sellaiset pienet, sirot nojatuolit, jotka aion ehdottomasti joskus riistää itselleni. Ihan noin niinkuin esivaroitukseksi.

Muutto on siis edessä, väkisinkin. Tänään menemme katsomaan yhtä asuntoa tästä läheltä ja maanantaina olisi seuraava näyttö. Kolmesta asunnosta odotamme vielä tietoa näyttöjen ajankohdista. Toivottavasti löytyisi sellainen ihana, mielle sopiva asunto. Sellainen, josta voisi tehdä itselleen kodin. Sellaisen, joka tuntuisi samanlaiselta kodilta kuin tämä nykyinen on tuntunut. Ei vain yhtään jaksaisi ruveta pakkailemaan. Minun piti aloittaa jo tänään, mutta tässä minä vain näpyttelen tätä maratonipostausta, jota kukaan ei luultavastikaan jaksa edes lukea loppuun asti.

Olen myös näpertänyt kaikkea ihan kummallista viime aikoina. Vaatekaappien koluamisen yhteydessä vastaan tuli vanhoja pipoja, villasukkia ja kaulaliinoja, joita ei enää pidetä. Sellaisia omatekoisia siis, joita mummot ja muut sukulaiset ovat näpertäneet. Päätin sitten purkaa ne hyväkuntoisimmat langoiksi, joita voisi sitten uusiokäyttää johonkin uuteen. Noh, eilen yritin purkaa erästä kullan vanhaa pipoa. Se ei oikein halunnut purkautua ja päätinkin kokeilla josko sitä voisi käyttää pääpantana/lankaperuukkina.

Mutta ei se ehkä kuitenkaan sovellu edes vappurekvisiitaksi.

Mutta eiköhän se olisi aika jo lopetella tämä kirjoitus. Jää vähän tilaa niille tulevillekin kirjoituksille.

Rentoa viikonloppua kaikille!