Matkasin siis viime kuun lopussa kotiseudulleni Punkaharjulle viettämään kauan odotettua kesälomaa. Se ei kuitenkaan ollut kesäloma sanan varsinaisessa merkityksessä, koskapa ilmat päättivät viiletä rajusti ja vettäkin satoi. Lisäksi kärsin flunssasta koko loman. Mutta en antanut minkään haitata. Nautin vain kiireettömistä päivistä ja luonnon rauhasta. Loman ensimmäisiksi päiviksi suuntasimme perheen kanssa mökille. Siellä oli ihana saunoa, nukkua ja pelata korttia.
Tässä on oikeat kesälomavaatteet! Heittäkää ne bikininne jo nurkkaan!
Yhtenä päivänä lähdimme shoppailemaan Savonlinnaan. Matkaan tarttui koruja, uudet tyynyt ja pari aluslakanaa ja paljon kaikkea pientä meidän karvaisille pojille. Lisäksi löysin Citymarketin kenkäosastolta uuden rakkauden.
49,90 eurolla nämä olivat omani. Rakastan!
Loppuloma vietettiin sitten porukoitten kotona kun äiti joutui käymään töissä. Päivät kuluivat pikku puuhia puuhastellen, nukkuen, virkaten, valokuvaten ja kävelyillä käyden. Päivänä eräänä lähdin kahville ystäväni Piian luokse. Pari tuopillista se perhana "väkisin" juotti miulle sitä sumppia, mutta oli kovin mukavaa nähdä ja höpötellä. Lisäksi Piia lahjoitti uudet, hänelle liian pienet kengät, uuteen kotiin eli minulle.
Söpöt, eikös? Kiitos Piia!
Yhtenä päivänä tein myös pitkän lenkin lähes koko kylän ympäri. Kuvailin ja nautin tutuista maisemista.
Ihana, ihana ala-aste, jonka piha herättää monia muistoja.
Kylänraitti ei ole juurikaan vuodessa muuttunut.
Juna tulee!
Ja pääasiahan koko tässä minun lomassani oli tietysti luonto. Se, että pääsin luonnon keskelle oli mahtavaa. Ja tässä sitä nyt on, luontoa!
Porukoitten omenapuun omput alkoivat ja punastua.
Tuollaisten omppujen tuoksu on muuten aivan ihana! Se on niin syksyinen.
Myrskyt Veera ja Asta olivat tehneet tuhojaan myös porukoitten pihalla.
Onneksi pihan kaikki puut eivät olleet sentään kärsineet myrskytuhoista.
Ja sitten törmäsin aivan uskomattomaan punkaharjulaisen rakennustaidon taidonnäytteeseen. Eikös se ole yleensä niin, että rappuset rakennetaan talossa siihen kohtaan, jossa on ovi, jotta tietenkin ovesta sisään meneminen helpottuisi? Eli sitä tietenkin olettaa, että rappusten päässä on ovi. Nyt se on todistettu, että näin ei aina ole.
Nämä rappuset irrottivat minulta ainakin hersyvät naurut.
Kuva ei ole lavastettu, ne oli oikeesti rakennettu tuohon.
Sitten päätimme käyttää äidin kanssa erään aamun testatessa uutta, lehdestä löydettyä sitruunakakun reseptiä. Joten eikun leipomaan! Tai äiti oikeastaan hoiti sen leipomisen teknisen puolen, minä tyydyin avustamaan ja nuolemaan taikinakulhon.
Siellä ne kakut paistuu.
Ja oli muuten hyvää. Maistui ihan niiltä kaupan sitruunamuffinsseilta.
Yksi yö vietettiin porukoitten vinyylilevyjä läpikäyden. Laitettiin nupit kaakkoon, rutattiin matot nurkkaan ja annettiin jalan vipattaa musiikin tahtiin. Oli huippukivaa! Meni ainakin jonnekin kolmeen bilettäessä.
Tässä oli varmaan kyseessä Bill Haley & His Comets ja See you later alligator.
Ai niin ja löysinhän minä yhtenä päivänä rannalla kävellessäni viisi kotiloa. Isä kiltisti lakkasi ne minulle ja nyt ne ovat ihania koristeita laitettavaksi vaikka kukkaruukkuun tai mihin vaan.
Kaksi annoin porukoille ja nämä kolme pidin itselläni.
Yhdessä sitten porukoitten kanssa matkattiin loman lopussa autolla Tampereelle takaisin ja vietettiin vielä muutama päivä yhdessä. Käytiin shoppailemassa kaupungista äidille uusia vaatteita ja käytiin syömässä Rossossa.
Savolaeset tuli Tampereelle asti syömään Savonlinnan muikkuja torille.
Äiti feikkas, että kävin kattoo oopperaa.
Matkalla sain valmiiksi virkatun myssyn. Ohjeen löysin kirjasta Villit silmukat - Päähineitä. Yläsauma pitää vielä tehdä uudelleen, jotta lopputulos olisi siisti ja takasauma jäisi oikeasti taakse. Nyt se jää sivuun ja se ei ole kauhean nätti. Mutta nopeastihan sen tuosta purkaa ja virkkaa uudelleen kiinni.
Siihen muodostuu siis päähän laitettaessa ne kuuluisat kissankorvat.
Tässä myssyn kuvio lähempää. Lankana Seiska veikan Jättiraita.
Sain myös sen kolmiohuivini valmiiksi juuri päivää ennen lomamatkaa. Pitääkin kuvata se käytössä tässä joku päivä. Tarkoitus olisi tänään aloittaa tekemään äidille samanlaista kolmiohuivia, mutta eri värisenä. Ja työn deadline olisi marraskuun alussa, jos meinasin sen äidin syntymäpäivälahjaksi saada valmiiksi.
On kyllä jo aivan syksy. Ja se tuli niin yks kaks yllättäen. Toissapäivänä huomasin, että pihapuumme oli jo hirmuisen kellastunut.
Missä välissä se jo ehti väriään vaihtaa?
Mutta eiköhän tässä ollut nyt ne tärkeimmät. Paljonhan tätä juttua tulikin. Toivottavasti ette aivan läkähdy tätä lukiessanne. Mutta kolmessa viikossa ehtii tapahtua paljon.
