Hyppyjä tuntemattomaan

Olen tässä viime päivinä kokeillut uusia asioita eli ottanut riskejä ja hypännyt kohti tuntematonta. Ensinnäkin päätin leipoa tiikerikakun. En ollut koskaan leiponut tiikerikakkua ihan itse, ilman kenenkään apua. Mutta yllättävän helppoa se sitten olikin.

Ja näin nätti siitä tuli!

Mutta niinhän se sanontakin sanoo, että moni kakku päältä kaunis. Hieman pääsi kakun sisältö nimittäin yllättämään.

Se olikin ontto sisältä!

Sisältö ei ollut myöskään aivan täysin kypsynyt, kuten kuvastakin huomaa. Tietääpähän sitten, että seuraavalla kerralla kun tuolla meidän vanhalla uuninrämällä jotain kakkuja paistelee niin laittaa miedompaan lämpöön ja pidemmäksi aikaa, eikös se niin mene? Mutta ihan hyvin ensimmäiseksi itse tehdyksi kakuksi. Ei se ainakaan ollut syömäkelvotonta.

Minulla on kauan myös ollut tavoitteena, että opettelen neulomaan villasukat. Se nyt vain mielestäni on sellainen taito, joka on hyvä osata. Niinpä päätin ryhtyä toimeen. Neljäs kerta sanoi siinä hommassa tällä kertaa toden. Kolmella ensimmäisellä yrityksellä siitä ei nimittäin meinannut tulla mitään. Nyt sukan varsi on jo hyvällä mallilla ja kovaa vauhtia se valmistuukin.

Siitä tulee tuommoinen kevään värinen sukka.

Eilen kävimme myös pyörimässä alennusmyynneissä ja sieltä löytyi vihdoin uudet verhot meidän keittiöön. Eihän noita olekaan metsästetty kuin about vuosi.

Ne näyttää pimeässä aivan miesten pitkiltä kalsareilta.

Lisäksi kotiutin aidot Reinot itselleni kotiin.

Tuo kenkälaatikko on muuten ehkä hienoin ikinä!

Tänään on taas ollut kauhea hulina päällä. Ollaan käyty kaupasta ostamassa ruokaa ja juomaa uuden vuoden vastaanottoa varten, ollaan siivottu, tiskattu, pyykätty ja minä kävin putsaamassa Bennyn katolta lumet. Nyt jos vain pesiytyisi sohvannurkkaan loppuillaksi katsomaan Haarautuvan rakkauden talo -elokuvaa Elisa Viihteen kautta. Ja sukantekele tietenkin käsittelyyn.

Pitäkäähän muuten silmänne auki kun liikutte.

Noista epäilyttävän näköisistä tyypeistä on luvassa löytöpalkkio.

Se on jo huomenna!

Huomenna se pukki sitten tulee. Saas nähdä tuoko se mukanaan lahjoja vaiko risuja. Ootteko muistanu olla kiltteinä?

Eilen meille saapui tuo tonttu ja enkeli toivottamaan hyvää joulua. Ne ovat isin tekemät ja saivat heti paikkansa ikkunoista. Nyt tuntuu taas enemmän joululta.

Nyt on jo todella jouluisen näköistä ulkonakin. Tällä hetkellä pakkasta on -23 ja aurinko paistaa kauniisti. Vielä pitäisi iltavuoro lähtee heittämään töissä ja sitten pääsisi hiljentymään joulun viettoon. Millähän vaatemäärällä tuolla ulkona tarkenisi? Kotiintuloaika kun on vasta illalla yhdentoista maissa niin siihen aikaan ulkona on varmaan vieläkin kylmempi. Ja paljosta vetoa, etten tänään ehdi ensimmäiseen bussiin töistä lähtiessäni, joten joudun seisomaan puoli tuntia ulkona pakkasessa. Hrrr. En tykkää!

Kohta on joulu (se virallinen)!

Niin se vaan on. Kohta on joulu. Hiljaa hiipien se saapuu luokse.

Tässä se nyt on. Meidän keittiön ikkunan jouluvalopallo.

Jos on oikein hiljaa niin voi melkein kuulla joulun tulevan. Mutta täytyy olla hyvin, hyvin hiljaa.

Joulu numero 1

Vihdoinkin löysin aikaa tulla kirjoittamaan tänne. Reissun jälkeen on taas ollut sellaista hulinaa, ettei ole ehtinyt edes kunnolla hengähtää.

Kävin siis kotipuolessa reissussa ja vietettiin siellä sitten oikein kunnon joulu. Oli pakko viettää se etukäteen kun en varsinaisena jouluna ehdi käymään siellä. Meillä oli kinkut ja laatikot ja joululaulut ja -lahjat ja kaikki. Lumiukkokin katsottiin DVD:ltä, ilman sitä joulu ei ole joulu. Kuusikin koristeltiin ja tonttuja laitettiin juoksemaan pitkin seiniä.

 

Oli oikein ihanaa ja jouluista. Ja reissu tuli kyllä todella tarpeeseen. Sen jälkeen oli levännyt olo ja tuntui, että akut olivat täynnä uutta virtaa. Sen siitä saa kun nukkuu, syö ja liikkuu ulkona hyvin. Arjen keskellä nämä tärkeimmät meinaavat helposti unohtua.

Olen tänne kotiinkin rakentanut joulua enemmän kuin yleensä. Tontut juoksee täälläkin seinillä ja jouluvaloja ollaan hankittu useampi. Tuntuu jouluiselta, vaikka haluaisin laittaa vielä enemmänkin joulua, mutta ehkäpä tämä nyt saa riittää.

Nuo uudet jouluvalot näyttää aivan karpaloilta.

Anttilan joulutarvikealesta lähti kotiin tuo peura ja kynttelikkö.

Keittiön ikkunassakin roikkuu sellainen lasipallo, jonka sisällä on valot, mutta siitä en saanut vielä kuvaa otettua. Pitäähän sitä jotain jättää seuraavaakin merkintää varten.

Eilen kävin ostamassa uuden kännykän. Entinen alkaa olla jo vanha noin niinkuin tekniseksi laitteeksi ja onhan sitä joutunut jo huollattamaankin. Lähinnä seuraavan huollon pelossa ostin nyt uuden kännykän kun kerran löysin sopivanlaisen.

Eli Nokian 6700 Slide lähti mukaan kaupasta. Illan käyttökokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että vaikuttaa todella hyvältä puhelimelta vaikka toki on hieman vielä totuttelua siihen, mistä kaikki oikein löytyykään, kun tuossa on hieman monipuolisempi valikko kuin entisessä.

Mutta eiköhän tässä ollut taas tätä juttua tarpeeksi. Ei tehdä tästä mitään ylipitkää juttua, että selviätte loppuun asti ilman ähkyä. Tänään olisi tarkoitus leipoa parit joulutortut ja nauttia ne sitten höyryävän kuuman teen kanssa kynttilän valossa.

Muistakaahan olla kiltteinä! Tontut saattaa kurkkia!

Joulukuu alkoi!

Hui, miten kovia pakkasia on pitänyt näin viime päivinä! Tuntuu, etteivät mitkään vaatteet maailmassa ole riittäneet pitämään kylmää loitolla. Siihen ei kai ole vielä vaan tottunut. Onneksi on saanut pysytellä sisätiloissa tässä pari päivää. Olen ollut sairaslomalla, kun olkapää kipeytyi taas pahasti. Se vaivasi ensimmäisen kerran kesäkuussa ja nyt taas kipeytyi yks kaks yllättäen. Mutta eiköhän se tästä taas. Se onkin jo parempi kun on saanut pari päivää levätä ja syödä särkylääkkeitä.

Huomenna pitäisi lähteä jälleen reissuun kotipitäjään. Jännittää jo mukavasti enkä malttaisi odottaa, että pääsen perille. Inhottaa kyllä hieman matkustella junassa kun on niin pitkä matka ja kolme vaihtoakin välillä. Siinä menee taas viisi tuntia elämästä aivan hukkaan kun vaan istuu junassa. Tai noh, eihän se aivan hukkaan mene. Saa kuunnella musiikkia, lueskella lehtiä tai kirjaa ja varmaan taas virkkailen jotain ajan kuluksi. Kovasti yritän nyt olla pakkaamatta mitään ylimääräistä mukaan, jotta ei tulisi liian raskasta kuormaa kipeällä kädellä kannettavaksi.

Yllätyin eilen illalla kun huomasin, että talomme sisäpihalle oli ilmestynyt joulukuusi! Kuvaa en onnistunut siitä nappaamaan, mutta kylläpä te kaikki varmaan osaatte kuvitella, miltä sellainen kuusipuu näyttää, johon on laitettu valot. Kyllä lämmitti mieltä, kun näki sen. Tuli niin kiva fiilis. Jotenkin vaikea uskoa, että nyt on jo joulukuu. Vastahan oli kesä! Vastahan miulla oli kesäloma! Mihin ylipäänsä tää koko vuosi on kadonnut taas? Nyt alkaa jo pikkuhiljaa joulumieli kerääntyä sisimpään. Ihanaa. En ole aiemmin ollut mikään jouluihminen, mutta nyt alkaa tuntua, että voisinpa ollakin. Olen tässä kahtena aamuna jo telkkarin avatessani nähnyt Subin joulupukin ja voin kyllä suositella sen katsomista kaikille. Se on niin hauska! En nyt seuraamalla ole sitä seurannut, mutta hetken aikaa katsottuani olen huomannut nauravani sen jutuille. Eli jos haluaa päivänsä aloittaa kunnon nauruilla niin eikun Sub vaan päälle.

Eilen oli muuten nätti rusko taivaalla.

 

Ja meidänkin piha alkaa jo näyttää todella talviselta.

 

Mutta eipä tässä tämän kummempaa tällä kertaa. Oikein mukavaa alkanutta joulukuuta kaikille! Älkääkä ressatko liikaa joululahjoista ja joulusiivouksista ja muista. Huomenna siis reissuun ja palailen kunhan olen jälleen palannut sieltä kotiin eli joskus ensi viikolla. Moimoi!