tiistai 26. huhtikuuta 2011

Reissua ja sisustusta

Nyt on reissu takanapäin ja on päässyt asettumaan jälleen kotioloihin. Jotenkin ei vaan oikein ole vielä saanut kiinni arkitodellisuudesta, mutta eiköhän se tästä vielä. Reissu oli mahtava ja sai kyllä taas levättyä hyvin. Ilmatkin suosivat, aurinko paistoi lähes joka päivä ja oli suhteellisen lämmintäkin.

Kauniissa maisemissa jälleen sielu lepäsi.
Pari päivää kuvan oton jälkeen jäät olivat sulaneet jo paljon ja laineet pääsivät liplattelemaan.

Reilussa viikossa ehti ulkoilla, saunoa, nukkua ja syödä hyvin. Ehdimme käydä myös Savonlinnassa shoppailemassa minulle uudet kengät ja aurinkolasit. Yhtenä päivänä ajoimme mökille vaihtamaan autoon kesätassut alle. Mökilläkään ei ollut oikeastaan yhtään enää lunta ja päivä olisikin ollut todella lämmin, jos kova tuuli ei olisi ollut riesana. Mutta mukava piipahdus se silti oli. Juotiin kaffet viileässä tuvassa ennen kotiin lähtöä.

Pihakeinu oli mennyt rikki.

Voi kun olisi jo kesä ja loma ja pääsisi mökille niistä nauttimaan.

Tuntui kyllä niin hyvältä olla pitkästä aikaa niin lähellä ja keskellä luontoa. Ei voi muuta kuin nauttia kun kuulee tuulen huminan puissa ja lintujen kauniin laulun. Porukoitten pihalla ruokaili eräänä iltana rusakko. Yritin ottaa siitä kuvaa, mutta eihän se ikkunan läpi onnistunut. Siksipä laitankin ihan aiheeseen littymättömän kuvan kynttilästä tähän kohtaan.

Tässä olisi saanut siis olla kuva rusakosta.

Yhdessä lähdettiin sitten porukoitten kanssa autolla kohti Tamperetta viime viikon puolivälissä. Kotosalla odotti monta projektia isälle korjattavaksi. Reissussa ollessani pojat olivat kaataneet uuden raapimispuunsa pari kertaa ja se oli kärsinyt sen verran vahinkoa, että korjaustoimenpiteet olivat välttämättömiä. Lisäksi vanha raapimispuu laitettiin kuntoon eli enää se ei heilu eikä huoju joka suuntaan. Porukat olivat ostaneet meille uudet pimennysverhot makuuhuoneeseen, koska jo muuttaessamme asunnossa ollut meni rikki melkein heti muuttomme jälkeen. Eikä sitä entistä voinut oikein pimennysverhoksi kutsuakaan, koska se ei oikeastaan pimentänyt yhtään. Mutta nyt on hyvät pimennykset!


Ostin vihdoin seinäkellon olohuoneemme seinälle. Tykkään.

Vietimme yhdessä pääsiäistä asiaankuuluvin värein.

Krookuksetkin alkoivat kukkia auringon lämmittäessä.

Oli kaiken kaikkiaan ihana pääsiäinen. Ilmakin oli niin lämmin, että tuntui ihan kesältä. Eilenkin kävin istumassa parvekkeella ja melkein jo poltin itseni vaikka istuinkin siellä ehkä vain puoli tuntia! Mutta tosiaan, paljon tehtiin porukoitten kanssa hommia kotosalla, käytettiin poikia ulkona, käytiin kaupungilla shoppailemassa ja Rossossa syömässä. Pelattiin Unoa ja naurettiin mahat kipeiksi. En edes muista, milloin olisin viimeksi nauranut niin paljon ja nauttinut olostani aivan todella. Tästä on hyvä jatkaa jälleen arkea eteenpäin!

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Sohvasta asiaa

Pakkohan se oli tulla tännekin näyttämään, kuinka sohvammekin joutui sisustusinnon uhriksi. Äitini on joskus aikoja sitten antanut meille vaaleaa kangasta, jotta voisimme vähän vaihtaa ilmettä. Nyt vasta saimme aikaiseksi tehdä sen. Alkoi jo sohvan entinen vihreä väritys ällöttää.

Tässä sohva on nyt. Aikas kiva, vaikkakin ruttuinen.

Ja jotta tästä ei tulisi aivan tynkä merkintä niin laitanpa taas kuvia meidän pojista. Kohta teitä muita alkaa varmaan kyllästyttää monet kissakuvat, mutta minä en ainakaan saa tarpeekseni meidän poikien katselusta.

Veeti halusi aamulla peiton alle.

Myöhemmin päivällä Veeti nukkui uuden raapimispuun kolossa.

Sitten tehtiin sopuisa vuoron vaihto.

En ymmärrä, miksi Nuutti tykkää makoilla miun kenkien päällä kenkätelineessä.

Da Vinci -koodi on menossa takaisin äidille. Sain sen vihdoin luettua!

Mutta nyt ei muuta kun jatkamaan pakkaamista! Nyt on hetken aikaa sitten hiljaista täällä blogin puolella, kun tosiaan lähden reissuun huomenna ja tuskin reissussa ollessani ehdin postailla. Tai mistäs sitä koskaan tietää...

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Kissojen valtakunta

Meidän koti on ollut varsinainen kissojen valtakunta tässä pari päivää. Kauheesti ollaan poikien kanssa leikitty ja temmelletty menemään ja eilen ystäväni toivat meille oman kissansa vanhan raapimispuun, jonka heiltä ostin pois. Se onkin nimensä mukaisesti puu, kun se yltää lattiasta kattoon. Pitkään pohdimme, että mihin kummaan me se saadaan asennettua ja päädyttiin siihen, että laitetaan se eteiseen.

Ja hetihän se kelpasi. Ei haitannut edes vieraan kissan haju.

Laitoimme siis uuden raapimispuun entisen viereen.

Käänsimme vanhan raapimispuun toisin päin, jotta syntyisi porrasmainen vaikutelma.
Nyt on mitä rapsuttaa!

Pojat oli tosi reippaita ja uskalsivat kiivetä ihan ylös asti.
Se alastulo olikin sitten eri juttu.

Kiipeilyn ja leikkimisen jälkeen olikin unien aika.

Nuutin turkki kiilsi ihanasti auringossa.
Tuossa onkin lämmin nukkua.

Sain myös simpukkashaalin valmiiksi viikon alussa. Siitä tuli oikein kiva ja päätin, etten laita siihen ollenkaan hapsuja reunoihin. Nyt onkin sitten iso ongelma, että mitä sitä alkaisi tekemään seuraavaksi.

Siinä se nyt on.

Ja tässä vielä yksi lähikuva huivista.

Olen myös tässä muutaman päivän aikana leiponut kaksi tiikerikakkua. Tällä kertaa aivan onnistunein tuloksin. Tämänpäiväisen kakun muistin jopa kuvatakin. Täytyyhän siitä olla todistuaineistoa tännekin, jotta kyllä tämäkin tyttö lopulta onnistuu. Vähensin lämpöä uunista ja pidensin paistoaikaa. Ja niin se sitten onnistui!

Enkä siis ole kerralla syönyt sitäkään aiempaa kakkua, vaan pakastin suurimman osan.
Tätä odottaa sama kohtalo.

Ylihuomenna lähdenkin sitten reissuun kotipuoleen. Jänskättää jo, että mitähän sitä oikein pakkaisi mukaan. Mutta nyt ei muuta kun kakulle! Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

P.S. Kävin myös äänestämässä elämäni ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Pressanvaaleissahan sain jo aikoinaan äänestää ja Tarjahan se sai minun ääneni. Tälläkin kertaa äänestin naista.

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Pääskylä

Nyt ne Vallilan Pääskylä-verhot saapuivat! Pakkohan ne oli tietysti laittaa heti ikkunaan. Tehtiinkin sitten vähän isompi verhoprosessi kerralla. Uudet verhothan me haluttiin, koska makuuhuoneen verhot olivat roikkuneet ikkunassa jo kolme vuotta putkeen! Kyllä siinä jo moneen otteeseen kaipasi vaihtelua. Siksi siis ostimme Pääskylä-verhot. Mutta kun ne tulivat niin päätimmekin laittaa ne olohuoneen ikkunaan. Siirsimme sitten olohuoneen verhot makuuhuoneeseen. Ja muutoshan näyttää seuraavanlaiselta:

Makuuhuone ennen...

...ja jälkeen.

Olohuone ennen...

...ja jälkeen.

Olohuoneeseen siis jäi myös nuo toiset verhot, nuo yksiväriset ruskeat. Ne on oikeastaan pakko olla siellä, koska iltapäivän aurinko porottaa suoraan olohuoneeseen ja ilman noita täällä olisi silloin aika pirun kirkasta ja aika pirun kuuma. Mutta tuommoinen lopputulos siis. Itse olen ainakin todella tyytyväinen. Makkarikin on nyt paljon valoisampi kuin ennen ja pääskyt tuovat mukavasti piristystä olkkariin. Myös pojat kokivat piristystä paketin saavuttua.

Nuutti pussitti heti itsensä, kun olin saanut verhot pois paketista.
Tasapuolisuuden nimissä myös Veeti pääsi kokeilemaan pussieläimen elämää Nuutin jälkeen.