Sohvasta asiaa

Pakkohan se oli tulla tännekin näyttämään, kuinka sohvammekin joutui sisustusinnon uhriksi. Äitini on joskus aikoja sitten antanut meille vaaleaa kangasta, jotta voisimme vähän vaihtaa ilmettä. Nyt vasta saimme aikaiseksi tehdä sen. Alkoi jo sohvan entinen vihreä väritys ällöttää.

Tässä sohva on nyt. Aikas kiva, vaikkakin ruttuinen.

Ja jotta tästä ei tulisi aivan tynkä merkintä niin laitanpa taas kuvia meidän pojista. Kohta teitä muita alkaa varmaan kyllästyttää monet kissakuvat, mutta minä en ainakaan saa tarpeekseni meidän poikien katselusta.

Veeti halusi aamulla peiton alle.

Myöhemmin päivällä Veeti nukkui uuden raapimispuun kolossa.

Sitten tehtiin sopuisa vuoron vaihto.

En ymmärrä, miksi Nuutti tykkää makoilla miun kenkien päällä kenkätelineessä.

Da Vinci -koodi on menossa takaisin äidille. Sain sen vihdoin luettua!

Mutta nyt ei muuta kun jatkamaan pakkaamista! Nyt on hetken aikaa sitten hiljaista täällä blogin puolella, kun tosiaan lähden reissuun huomenna ja tuskin reissussa ollessani ehdin postailla. Tai mistäs sitä koskaan tietää...