Uusi huivi

Parin viime viikon aikana olen keskittynyt virkkaamaan hullun lailla uutta huivia. Löysin ihanaa lankaa, josta oli sitten pakko pyöräyttää huivi. Ei sillä, että näillä helteillä mitään kaulahuivia tartteisi. Huivista tuli ihanan lämmin ja tiivis. Ja värinsä ja mallinsa takia mielestäni melko metsäisen näköinen.

Tein huivin ihan vain kiinteillä silmukoilla virkaten.

Lankana Novitan Noki.

Tämä kesä on todellakin ollut kesä sanan varsinaisessa merkityksessä. Lämmintä ja aurinkoa on piisannut. Minäkin olen päässyt jopa vähän ruskettumaan. Muuten helteissä ei ole mitään vikaa, mutten tykkää, että koko ajan on hiki eikä öisin saa nukuttua kunnolla kun on niin kuuma. Mutta eihän tämä Suomen kesä kauaa kestä. Kohta saadaan kärvistellä pakkasissa. Ja sitten se nukuttaakin lämpimien peittojen alla. Parastahan kesässä ovat ne kiireettömät kesäpäivät, jolloin voi nukkua pitkään tai nousta aikaisin katsomaan uuteen päivään heräävää maailmaa. Voi lukea vaikka koko päivän kirjaa, oleilla ulkosalla tai köllötellä laiturilla. Sitten voi valvoa yhdessä kesäyön kanssa ja kuunnella tuulen huminaa puissa. Ah, ihanaa!

Kahvi on yksi kiireettömien päivien parhaista kavereista.

Eläimistäkin sen huomaa hyvin, että kyllä nyt lämmintä piisaa. Meidänkin pojat vaan nukkuu päivät eivätkä millään innostu leikkimään, vaikka välillä naukuvatkin tylsyyttä.

Poikien parhaita kavereita ovat avonainen ikkuna ja tuuletin.

Veeti on lisäksi löytänyt itselleen uuden lempparipaikan. Se tykkää nykyään hengailla raapimispuun "riippumatossa". Siellä se saa olla ihan rauhassa, korkealla ylhäisessä yksinäisyydessään.

Leppoisia kesäpäiviä kaikille!

 Niin ja näin muuten ihanaa shoppailu-unta viime yönä. Ostelin ihania koruja ja vaatteita ja sovittelin niitä päälle ja voi että kuinka pettynyt olinkaan, kun aamulla herätessäni tajusin, että se olikin unta. Harmittaa!

(P.S. En muuten tiedä, mikä blogini headeria vaivaa, kun se katoilee vähän väliä. Älkää välittäkö, eiköhän se joskus kuntoon saada.)

Sohvasta asiaa

Pakkohan se oli tulla tännekin näyttämään, kuinka sohvammekin joutui sisustusinnon uhriksi. Äitini on joskus aikoja sitten antanut meille vaaleaa kangasta, jotta voisimme vähän vaihtaa ilmettä. Nyt vasta saimme aikaiseksi tehdä sen. Alkoi jo sohvan entinen vihreä väritys ällöttää.

Tässä sohva on nyt. Aikas kiva, vaikkakin ruttuinen.

Ja jotta tästä ei tulisi aivan tynkä merkintä niin laitanpa taas kuvia meidän pojista. Kohta teitä muita alkaa varmaan kyllästyttää monet kissakuvat, mutta minä en ainakaan saa tarpeekseni meidän poikien katselusta.

Veeti halusi aamulla peiton alle.

Myöhemmin päivällä Veeti nukkui uuden raapimispuun kolossa.

Sitten tehtiin sopuisa vuoron vaihto.

En ymmärrä, miksi Nuutti tykkää makoilla miun kenkien päällä kenkätelineessä.

Da Vinci -koodi on menossa takaisin äidille. Sain sen vihdoin luettua!

Mutta nyt ei muuta kun jatkamaan pakkaamista! Nyt on hetken aikaa sitten hiljaista täällä blogin puolella, kun tosiaan lähden reissuun huomenna ja tuskin reissussa ollessani ehdin postailla. Tai mistäs sitä koskaan tietää...

Kissojen valtakunta

Meidän koti on ollut varsinainen kissojen valtakunta tässä pari päivää. Kauheesti ollaan poikien kanssa leikitty ja temmelletty menemään ja eilen ystäväni toivat meille oman kissansa vanhan raapimispuun, jonka heiltä ostin pois. Se onkin nimensä mukaisesti puu, kun se yltää lattiasta kattoon. Pitkään pohdimme, että mihin kummaan me se saadaan asennettua ja päädyttiin siihen, että laitetaan se eteiseen.

Ja hetihän se kelpasi. Ei haitannut edes vieraan kissan haju.

Laitoimme siis uuden raapimispuun entisen viereen.

Käänsimme vanhan raapimispuun toisin päin, jotta syntyisi porrasmainen vaikutelma.

Nyt on mitä rapsuttaa!

Pojat oli tosi reippaita ja uskalsivat kiivetä ihan ylös asti.

Se alastulo olikin sitten eri juttu.

Kiipeilyn ja leikkimisen jälkeen olikin unien aika.

Nuutin turkki kiilsi ihanasti auringossa.

Tuossa onkin lämmin nukkua.

Sain myös simpukkashaalin valmiiksi viikon alussa. Siitä tuli oikein kiva ja päätin, etten laita siihen ollenkaan hapsuja reunoihin. Nyt onkin sitten iso ongelma, että mitä sitä alkaisi tekemään seuraavaksi.

Siinä se nyt on.

Ja tässä vielä yksi lähikuva huivista.

Olen myös tässä muutaman päivän aikana leiponut kaksi tiikerikakkua. Tällä kertaa aivan onnistunein tuloksin. Tämänpäiväisen kakun muistin jopa kuvatakin. Täytyyhän siitä olla todistuaineistoa tännekin, jotta kyllä tämäkin tyttö lopulta onnistuu. Vähensin lämpöä uunista ja pidensin paistoaikaa. Ja niin se sitten onnistui!

Enkä siis ole kerralla syönyt sitäkään aiempaa kakkua, vaan pakastin suurimman osan.

Tätä odottaa sama kohtalo.

Ylihuomenna lähdenkin sitten reissuun kotipuoleen. Jänskättää jo, että mitähän sitä oikein pakkaisi mukaan. Mutta nyt ei muuta kun kakulle! Mukavaa sunnuntain jatkoa kaikille!

P.S. Kävin myös äänestämässä elämäni ensimmäistä kertaa eduskuntavaaleissa. Pressanvaaleissahan sain jo aikoinaan äänestää ja Tarjahan se sai minun ääneni. Tälläkin kertaa äänestin naista.

Pääsiäisen viettelyä

No niin. Nyt on sitten pääsiäiset vietelty ja silleen. On ollut kaikenlaista kiirettä, niin ei ole ehtinyt kirjoittelemaan tänne. Uutta asuntoa ollaan etsitty kovasti ja lopulta se löytyikin ihan parin kilometrin päässä tästä entisestä. Ensi viikonloppuna olisi sitten muutto. Jänskättää. Aika hyvin ollaan saatu jo pakkailtua tavaroita kasaan. Sitä olikin yllättävän vähän. Siis tuntui, että sitä olisi aivan hirvittävän paljon, muttei sitä sitten olekaan. Tai ainakin sen saa pakattua nopeasti. Mutta mutta, nyt itse asiaan. Meillä pääsiäinen näytti tältä:

Katettiin pöytä nätiksi ja pääsiäisen näköiseksi.

Oli kynttilöitä, tulppaaneja ja tipuja ohran seassa.

Sitten nautittiin shampanjaa.

Lisäksi käytiin syömässä Rossossa, pelaamassa biljardia ja RAY:n rahapelejä sekä laulamassa karaokea lähipubissa, haettiin muuttolaatikoita minun työpaikalta ja tottakai pelailtiin Unoa ja Qubea. Oli tosi kivaa.

Ohra oli kissoja varten ja kylläpä ne pistelikin sitä menemään oikein urakalla.

Ilman tipuja tietenkin.

Pitkäperjantaina avattiin terassikausi.

En kannusta tupakointiin. Se on rumaa, hyi hyi.

Mutta kivoja kuvia siitä saa.

Käytiin terasseilun jälkeen hakemassa kirpparilta myymättä jääneet tavarat. Ihan mukavasti oli tavaraa mennyt kaupaksi vaikka aika paljon oli lähtenyt myös pitkäkyntisten matkaan. Mutta ei minua harmita. Pääasia, että hävisivät edes johonkin ja itse pääsi kuitenkin plussan puolelle.

Nuutti löysi itselleen uuden nukkumapaikan kullan vaatekaapista.

On tosi hyvä, ettei tulevassa kämpässä ole liukuovellisia kaappeja. Vaikka ne onkin hienot niin hermot on menneet jo aivan täysin siihen, että pojat aukaisee ne joka päivä ja parhaassa tapauksessa ne on vetäneet vaatteita ulos sieltä ja leikkineet niitä pitkin lattiaa. Ne onkin tosi puhtaita sen jälkeen.

Tässä kun on pakkailtu niin se on ollut aivan ihanaa aikaa pojille. Ja varsinkin Nuutille, kun se on aivan hulluna pahvilaatikoihin. Eilen se päätti pakata itse itsensä yhteen isoon laatikkoon.

Poikien uusi raapimispuukin tuli jo postissa. Se pitääkin heti ensimmäisenä kasata uuteen kämppään niin, että pojat pääsee heti sen kimppuun.

Että tämmöistä tänne kuuluu. Saas nyt nähdä, että ehtiikö tässä enää kirjoitella tänne ennen muuttoa. Aika paljon on vielä tekemistä ennen ensi viikonloppua. Mutta katselmoidaan. Viimeistään sitten kun nettiyhteys uudessa kämpässä toimii niin laittelen tänne taas kuulumisia. Siihen asti moimoi!