Hyppyjä tuntemattomaan

Olen tässä viime päivinä kokeillut uusia asioita eli ottanut riskejä ja hypännyt kohti tuntematonta. Ensinnäkin päätin leipoa tiikerikakun. En ollut koskaan leiponut tiikerikakkua ihan itse, ilman kenenkään apua. Mutta yllättävän helppoa se sitten olikin.

Ja näin nätti siitä tuli!

Mutta niinhän se sanontakin sanoo, että moni kakku päältä kaunis. Hieman pääsi kakun sisältö nimittäin yllättämään.

Se olikin ontto sisältä!

Sisältö ei ollut myöskään aivan täysin kypsynyt, kuten kuvastakin huomaa. Tietääpähän sitten, että seuraavalla kerralla kun tuolla meidän vanhalla uuninrämällä jotain kakkuja paistelee niin laittaa miedompaan lämpöön ja pidemmäksi aikaa, eikös se niin mene? Mutta ihan hyvin ensimmäiseksi itse tehdyksi kakuksi. Ei se ainakaan ollut syömäkelvotonta.

Minulla on kauan myös ollut tavoitteena, että opettelen neulomaan villasukat. Se nyt vain mielestäni on sellainen taito, joka on hyvä osata. Niinpä päätin ryhtyä toimeen. Neljäs kerta sanoi siinä hommassa tällä kertaa toden. Kolmella ensimmäisellä yrityksellä siitä ei nimittäin meinannut tulla mitään. Nyt sukan varsi on jo hyvällä mallilla ja kovaa vauhtia se valmistuukin.

Siitä tulee tuommoinen kevään värinen sukka.

Eilen kävimme myös pyörimässä alennusmyynneissä ja sieltä löytyi vihdoin uudet verhot meidän keittiöön. Eihän noita olekaan metsästetty kuin about vuosi.

Ne näyttää pimeässä aivan miesten pitkiltä kalsareilta.

Lisäksi kotiutin aidot Reinot itselleni kotiin.

Tuo kenkälaatikko on muuten ehkä hienoin ikinä!

Tänään on taas ollut kauhea hulina päällä. Ollaan käyty kaupasta ostamassa ruokaa ja juomaa uuden vuoden vastaanottoa varten, ollaan siivottu, tiskattu, pyykätty ja minä kävin putsaamassa Bennyn katolta lumet. Nyt jos vain pesiytyisi sohvannurkkaan loppuillaksi katsomaan Haarautuvan rakkauden talo -elokuvaa Elisa Viihteen kautta. Ja sukantekele tietenkin käsittelyyn.

Pitäkäähän muuten silmänne auki kun liikutte.

Noista epäilyttävän näköisistä tyypeistä on luvassa löytöpalkkio.

Se on jo huomenna!

Huomenna se pukki sitten tulee. Saas nähdä tuoko se mukanaan lahjoja vaiko risuja. Ootteko muistanu olla kiltteinä?

Eilen meille saapui tuo tonttu ja enkeli toivottamaan hyvää joulua. Ne ovat isin tekemät ja saivat heti paikkansa ikkunoista. Nyt tuntuu taas enemmän joululta.

Nyt on jo todella jouluisen näköistä ulkonakin. Tällä hetkellä pakkasta on -23 ja aurinko paistaa kauniisti. Vielä pitäisi iltavuoro lähtee heittämään töissä ja sitten pääsisi hiljentymään joulun viettoon. Millähän vaatemäärällä tuolla ulkona tarkenisi? Kotiintuloaika kun on vasta illalla yhdentoista maissa niin siihen aikaan ulkona on varmaan vieläkin kylmempi. Ja paljosta vetoa, etten tänään ehdi ensimmäiseen bussiin töistä lähtiessäni, joten joudun seisomaan puoli tuntia ulkona pakkasessa. Hrrr. En tykkää!

Kohta on joulu (se virallinen)!

Niin se vaan on. Kohta on joulu. Hiljaa hiipien se saapuu luokse.

Tässä se nyt on. Meidän keittiön ikkunan jouluvalopallo.

Jos on oikein hiljaa niin voi melkein kuulla joulun tulevan. Mutta täytyy olla hyvin, hyvin hiljaa.

Joulu numero 1

Vihdoinkin löysin aikaa tulla kirjoittamaan tänne. Reissun jälkeen on taas ollut sellaista hulinaa, ettei ole ehtinyt edes kunnolla hengähtää.

Kävin siis kotipuolessa reissussa ja vietettiin siellä sitten oikein kunnon joulu. Oli pakko viettää se etukäteen kun en varsinaisena jouluna ehdi käymään siellä. Meillä oli kinkut ja laatikot ja joululaulut ja -lahjat ja kaikki. Lumiukkokin katsottiin DVD:ltä, ilman sitä joulu ei ole joulu. Kuusikin koristeltiin ja tonttuja laitettiin juoksemaan pitkin seiniä.

 

Oli oikein ihanaa ja jouluista. Ja reissu tuli kyllä todella tarpeeseen. Sen jälkeen oli levännyt olo ja tuntui, että akut olivat täynnä uutta virtaa. Sen siitä saa kun nukkuu, syö ja liikkuu ulkona hyvin. Arjen keskellä nämä tärkeimmät meinaavat helposti unohtua.

Olen tänne kotiinkin rakentanut joulua enemmän kuin yleensä. Tontut juoksee täälläkin seinillä ja jouluvaloja ollaan hankittu useampi. Tuntuu jouluiselta, vaikka haluaisin laittaa vielä enemmänkin joulua, mutta ehkäpä tämä nyt saa riittää.

Nuo uudet jouluvalot näyttää aivan karpaloilta.

Anttilan joulutarvikealesta lähti kotiin tuo peura ja kynttelikkö.

Keittiön ikkunassakin roikkuu sellainen lasipallo, jonka sisällä on valot, mutta siitä en saanut vielä kuvaa otettua. Pitäähän sitä jotain jättää seuraavaakin merkintää varten.

Eilen kävin ostamassa uuden kännykän. Entinen alkaa olla jo vanha noin niinkuin tekniseksi laitteeksi ja onhan sitä joutunut jo huollattamaankin. Lähinnä seuraavan huollon pelossa ostin nyt uuden kännykän kun kerran löysin sopivanlaisen.

Eli Nokian 6700 Slide lähti mukaan kaupasta. Illan käyttökokemuksen jälkeen täytyy sanoa, että vaikuttaa todella hyvältä puhelimelta vaikka toki on hieman vielä totuttelua siihen, mistä kaikki oikein löytyykään, kun tuossa on hieman monipuolisempi valikko kuin entisessä.

Mutta eiköhän tässä ollut taas tätä juttua tarpeeksi. Ei tehdä tästä mitään ylipitkää juttua, että selviätte loppuun asti ilman ähkyä. Tänään olisi tarkoitus leipoa parit joulutortut ja nauttia ne sitten höyryävän kuuman teen kanssa kynttilän valossa.

Muistakaahan olla kiltteinä! Tontut saattaa kurkkia!

Joulukuu alkoi!

Hui, miten kovia pakkasia on pitänyt näin viime päivinä! Tuntuu, etteivät mitkään vaatteet maailmassa ole riittäneet pitämään kylmää loitolla. Siihen ei kai ole vielä vaan tottunut. Onneksi on saanut pysytellä sisätiloissa tässä pari päivää. Olen ollut sairaslomalla, kun olkapää kipeytyi taas pahasti. Se vaivasi ensimmäisen kerran kesäkuussa ja nyt taas kipeytyi yks kaks yllättäen. Mutta eiköhän se tästä taas. Se onkin jo parempi kun on saanut pari päivää levätä ja syödä särkylääkkeitä.

Huomenna pitäisi lähteä jälleen reissuun kotipitäjään. Jännittää jo mukavasti enkä malttaisi odottaa, että pääsen perille. Inhottaa kyllä hieman matkustella junassa kun on niin pitkä matka ja kolme vaihtoakin välillä. Siinä menee taas viisi tuntia elämästä aivan hukkaan kun vaan istuu junassa. Tai noh, eihän se aivan hukkaan mene. Saa kuunnella musiikkia, lueskella lehtiä tai kirjaa ja varmaan taas virkkailen jotain ajan kuluksi. Kovasti yritän nyt olla pakkaamatta mitään ylimääräistä mukaan, jotta ei tulisi liian raskasta kuormaa kipeällä kädellä kannettavaksi.

Yllätyin eilen illalla kun huomasin, että talomme sisäpihalle oli ilmestynyt joulukuusi! Kuvaa en onnistunut siitä nappaamaan, mutta kylläpä te kaikki varmaan osaatte kuvitella, miltä sellainen kuusipuu näyttää, johon on laitettu valot. Kyllä lämmitti mieltä, kun näki sen. Tuli niin kiva fiilis. Jotenkin vaikea uskoa, että nyt on jo joulukuu. Vastahan oli kesä! Vastahan miulla oli kesäloma! Mihin ylipäänsä tää koko vuosi on kadonnut taas? Nyt alkaa jo pikkuhiljaa joulumieli kerääntyä sisimpään. Ihanaa. En ole aiemmin ollut mikään jouluihminen, mutta nyt alkaa tuntua, että voisinpa ollakin. Olen tässä kahtena aamuna jo telkkarin avatessani nähnyt Subin joulupukin ja voin kyllä suositella sen katsomista kaikille. Se on niin hauska! En nyt seuraamalla ole sitä seurannut, mutta hetken aikaa katsottuani olen huomannut nauravani sen jutuille. Eli jos haluaa päivänsä aloittaa kunnon nauruilla niin eikun Sub vaan päälle.

Eilen oli muuten nätti rusko taivaalla.

 

Ja meidänkin piha alkaa jo näyttää todella talviselta.

 

Mutta eipä tässä tämän kummempaa tällä kertaa. Oikein mukavaa alkanutta joulukuuta kaikille! Älkääkä ressatko liikaa joululahjoista ja joulusiivouksista ja muista. Huomenna siis reissuun ja palailen kunhan olen jälleen palannut sieltä kotiin eli joskus ensi viikolla. Moimoi!

Täällä ollaan vielä!

Hups! Onko tosiaan edellisestä merkinnästä ehtinyt kulua jo pari kuukautta? Tuntuu, että aika on vain hävinnyt johonkin. Mutta täällä ollaan vielä. Ajan ja jaksamisen puute on vaikuttanut siihen, että täällä on ollut aika hiljaista. Vuodenaikakin on ehtinyt vaihtua tässä välissä!

Aikoinaan vielä aurinko paistoi kauniilta syystaivaalta...

...ja värjäsi luonnon upeilla väreillä.

Mutta sitten ilmat alkoivatkin viiletä.

Ja nyt onkin jo lunta maassa.

Tuo lyhty on muuten uusin rakkauteni kohde. Ostettiin se Indiskasta, kun halusin parvekkeelle umpinaisen lyhdyn, jotta kynttilät palaisivat siellä tuulessa ja tuiskussakin. Harkitsen tässä, että pitäisikö ostaa toinen samanlainen toiseen parvekkeen koukkuun. Lisäksi eilen sain kullalta kauan himoitsemani Satumetsä-mukin vuosipäivälahjana hieman etukäteen.

On se ihana!

Mutta jos sitä nyt sitten yrittäisi ruhdistäytyä tämän bloggailun kanssa ja muistaisi tännekin välillä tarinoida. Viime aikoina on pitänyt kovaa kiirettä virkkausten puolelta ja kaikki vapaa-aika on mennyt siihen. Tein äidille syntymäpäivälahjaksi kolmiohuivin, aloitin kolmen myssyn virkkausta ja lisäksi aloin tekemään itselleni ranteenlämmittimiä. Tavoitteena olisi saada ranteenlämmittimet ranteisiin tämän viikon aikana, joten tekemistä riittää. Mutta palaillaan taas! Siihen saakka jätän teidät tällaisen hienon ajatuksen kanssa, jonka löysin eräällä kävelylenkilläni.

Siinäpä hyvä ohje noudatettavaksi.

Kesäloma kuvina ja kertomuksina

Täällä ollaan taas. Lomalta on palauduttu takaisin arkeen ja töiden pariin niin tarmokkaasti, ettei olekaan sitten ollut aikaa muulle. Mutta nyt koitti vapaapäivä ja ehdin kahlata kaikki lomakuvat läpi ja käsitellä ne sopivaan muotoonsa tänne laitettavaksi. Joten aloitetaan.

Matkasin siis viime kuun lopussa kotiseudulleni Punkaharjulle viettämään kauan odotettua kesälomaa. Se ei kuitenkaan ollut kesäloma sanan varsinaisessa merkityksessä, koskapa ilmat päättivät viiletä rajusti ja vettäkin satoi. Lisäksi kärsin flunssasta koko loman. Mutta en antanut minkään haitata. Nautin vain kiireettömistä päivistä ja luonnon rauhasta. Loman ensimmäisiksi päiviksi suuntasimme perheen kanssa mökille. Siellä oli ihana saunoa, nukkua ja pelata korttia.

Tässä on oikeat kesälomavaatteet! Heittäkää ne bikininne jo nurkkaan!

Yhtenä päivänä lähdimme shoppailemaan Savonlinnaan. Matkaan tarttui koruja, uudet tyynyt ja pari aluslakanaa ja paljon kaikkea pientä meidän karvaisille pojille. Lisäksi löysin Citymarketin kenkäosastolta uuden rakkauden.

49,90 eurolla nämä olivat omani. Rakastan!

Loppuloma vietettiin sitten porukoitten kotona kun äiti joutui käymään töissä. Päivät kuluivat pikku puuhia puuhastellen, nukkuen, virkaten, valokuvaten ja kävelyillä käyden. Päivänä eräänä lähdin kahville ystäväni Piian luokse. Pari tuopillista se perhana "väkisin" juotti miulle sitä sumppia, mutta oli kovin mukavaa nähdä ja höpötellä. Lisäksi Piia lahjoitti uudet, hänelle liian pienet kengät, uuteen kotiin eli minulle.

Söpöt, eikös? Kiitos Piia!

Yhtenä päivänä tein myös pitkän lenkin lähes koko kylän ympäri. Kuvailin ja nautin tutuista maisemista.

Ihana, ihana ala-aste, jonka piha herättää monia muistoja.

 

Kylänraitti ei ole juurikaan vuodessa muuttunut.

Juna tulee!

Ja pääasiahan koko tässä minun lomassani oli tietysti luonto. Se, että pääsin luonnon keskelle oli mahtavaa. Ja tässä sitä nyt on, luontoa!

Porukoitten omenapuun omput alkoivat ja punastua.

Tuollaisten omppujen tuoksu on muuten aivan ihana! Se on niin syksyinen.

Myrskyt Veera ja Asta olivat tehneet tuhojaan myös porukoitten pihalla.

Onneksi pihan kaikki puut eivät olleet sentään kärsineet myrskytuhoista.

Ja sitten törmäsin aivan uskomattomaan punkaharjulaisen rakennustaidon taidonnäytteeseen. Eikös se ole yleensä niin, että rappuset rakennetaan talossa siihen kohtaan, jossa on ovi, jotta tietenkin ovesta sisään meneminen helpottuisi? Eli sitä tietenkin olettaa, että rappusten päässä on ovi. Nyt se on todistettu, että näin ei aina ole.

Nämä rappuset irrottivat minulta ainakin hersyvät naurut.

Kuva ei ole lavastettu, ne oli oikeesti rakennettu tuohon.

Sitten päätimme käyttää äidin kanssa erään aamun testatessa uutta, lehdestä löydettyä sitruunakakun reseptiä. Joten eikun leipomaan! Tai äiti oikeastaan hoiti sen leipomisen teknisen puolen, minä tyydyin avustamaan ja nuolemaan taikinakulhon.

Siellä ne kakut paistuu.

Ja oli muuten hyvää. Maistui ihan niiltä kaupan sitruunamuffinsseilta.

Yksi yö vietettiin porukoitten vinyylilevyjä läpikäyden. Laitettiin nupit kaakkoon, rutattiin matot nurkkaan ja annettiin jalan vipattaa musiikin tahtiin. Oli huippukivaa! Meni ainakin jonnekin kolmeen bilettäessä.

Tässä oli varmaan kyseessä Bill Haley & His Comets ja See you later alligator.

Ai niin ja löysinhän minä yhtenä päivänä rannalla kävellessäni viisi kotiloa. Isä kiltisti lakkasi ne minulle ja nyt ne ovat ihania koristeita laitettavaksi vaikka kukkaruukkuun tai mihin vaan.

Kaksi annoin porukoille ja nämä kolme pidin itselläni.

Yhdessä sitten porukoitten kanssa matkattiin loman lopussa autolla Tampereelle takaisin ja vietettiin vielä muutama päivä yhdessä. Käytiin shoppailemassa kaupungista äidille uusia vaatteita ja käytiin syömässä Rossossa.

Savolaeset tuli Tampereelle asti syömään Savonlinnan muikkuja torille.

Äiti feikkas, että kävin kattoo oopperaa.

Matkalla sain valmiiksi virkatun myssyn. Ohjeen löysin kirjasta Villit silmukat - Päähineitä. Yläsauma pitää vielä tehdä uudelleen, jotta lopputulos olisi siisti ja takasauma jäisi oikeasti taakse. Nyt se jää sivuun ja se ei ole kauhean nätti. Mutta nopeastihan sen tuosta purkaa ja virkkaa uudelleen kiinni.

Siihen muodostuu siis päähän laitettaessa ne kuuluisat kissankorvat.

Tässä myssyn kuvio lähempää. Lankana Seiska veikan Jättiraita.

Sain myös sen kolmiohuivini valmiiksi juuri päivää ennen lomamatkaa. Pitääkin kuvata se käytössä tässä joku päivä. Tarkoitus olisi tänään aloittaa tekemään äidille samanlaista kolmiohuivia, mutta eri värisenä. Ja työn deadline olisi marraskuun alussa, jos meinasin sen äidin syntymäpäivälahjaksi saada valmiiksi.

On kyllä jo aivan syksy. Ja se tuli niin yks kaks yllättäen. Toissapäivänä huomasin, että pihapuumme oli jo hirmuisen kellastunut.

Missä välissä se jo ehti väriään vaihtaa?

Mutta eiköhän tässä ollut nyt ne tärkeimmät. Paljonhan tätä juttua tulikin. Toivottavasti ette aivan läkähdy tätä lukiessanne. Mutta kolmessa viikossa ehtii tapahtua paljon.