Mutta tänään Suski näki valon. Pehmeän, lempeän talvisen valon. Maa oli valkeana kuurasta ja nenää nipisteli ikkupikkupakkanen. Suski avasi silmänsä ja pyyhki rähmät silmäkulmistaan. Jäseniään venytellen Suski vääntäytyi hereille horroksesta ja pohti, että mitäs sitä sitten.
Joulukuun ensimmäinen päivä. Kuukausi odotusta täynnä. Joulupukin odotusta, lahjojen odotusta, lumen odotusta, pakkasen odotusta, jouluruuan odotusta... Kuinka sitä ihmiset jaksavat niin kauheasti odottaa? Sitä jaksaa paremmin, kun on mitä odottaa, kertoi meille joskus joku mainos. Näinköhän on? Minä en jaksa odottaa mitään, elän päivän kerrallaan. Otan vastaan sen, mitä elämä tullessaan tuo.
Tässä pimeydessä on yksi ainut hyvä puoli: nyt on paras aika nauttia valoista. Valoista ja varjoista.
Veeti ei tykkää punaisista jouluvaloista.
Tai sit taustalla soi BB:n tunnari.
Mukavaa joulun ODOTUSTA kaikille!
P.S. Headeri teki paluun. Suuri kiitos omalle tekniselle tuelleni! <3
