Turkiska tofflor

Elikkäs turkkilaiset tohvelit på finska. Semmoisia olen harjoitellut täällä tekemään parina viime päivänä. Näin pätkän Strömsöötä, jossa tohveleita virkkailtiin ja tekeminen näytti niin helpolta, että piti hakea netistä ohjeet niiden tekemiseen. Yhden tohvelin olen saanut aikaiseksi ja se näyttääkin aivan tohvelilta!

Tohvelista puuttuu vielä yksi työvaihe ja hieman jännittää, jotta miltä tossu sen jälkeen näyttää.

Olen jo tässä vaiheessa hyvin tyytväinen, että tossu onnistui näinkin hyvin.

Pitää vielä tietenkin testata, että miten onnistun tekemään sille parin, joka ei ole aivan eriparia. Ja sitten kun tai jos onnistun niin hankin jotkut oikein nätit langat, joista teen itselleni varsinaiset tossut. Myös isi ja äiti saavat sitten ainakin aikanaan omansa. Ehkä. Toivottavasti.

Viime päivinä olen nauttinut alkaneesta kesästä ja lämmöstä ja auringosta. Perjantaina kävin ystäväni Miian ja hänen 4 vee tyttärensä Melissan kanssa kaupungilla. Oli ihanaa istua Pikku Kakkosen puistossa aurinkoisella penkillä ja katsoa leikkivien lasten riemua. Ja samalla sai jutella tyttöjen juttuja Miian kanssa. Ihanaa! Lisäksi hemmottelin itseäni vaikka kukkaron pohja jo näkyy. Ostin pienen Hello Kitty -kolikkopussukan H&M:ltä noin 4 eurolla.

Hei moi, äiti, näin minä hemmottelen itseäni.

Ja kyllä, olen 24-vuotias ja lapsellinen! Ja pidän siitä.

Viime aikoina olen aloittanut aamuni sillä, että menen keittiöön ja väännän radion nupin kaakkoon. Siinä aamupalan teon ja haukottelun lomassa olen myös saattanut ottaa muutaman tanssiaskeleen hyvän biisin tahdissa tai hihitellyt radiojuontajien hauskoille jutuille. Se on ollut mahtavaa!

Tuo on pakkauksen mukaan suihkuradio, mutta minä en ainakaan uskalla sitä suihkuun viedä.

Eikä ole olemassa blogimerkintää, jossa ei vilahtaisi meidän pojat. Tai ehkä niitä on aina näkynyt vähän enemmänkin kuin vain vilaukselta.

Eräänä päivänä pojat olivat vallanneet sängyn.

Kattokaa Veetin ilmettä, se on huippu!

Veetikin tykkää Heikistä.

Heikin kanssa kyllä nukuttaakin hyvin.

Ja meidän Nuutti on ihan stara!

Eipä miulla muuta. Toivottavasti se pitää paikkansa kun ne povailee, että ensi viikolla pitäisi tulla tooooosi lämmintä. Se olisi kivaa. Varsinkin alkuviikosta voisi olla lämmin, kun silloin olisi vapaatakin. Tänäänkin oli vapaapäivä ja satoi niin paljon, että kastuin matkalla fysioterapeutilta kauppaan, vaikka oli minulla sateenvarjokin. Opin tänään muuten kävelemään. On se jo sentään aika hyvä, että tässä iässä vihdoinkin oppii kävelemään oikein. Kiitos fysioterapeutilleni!

Hei, hei Hemmo!

 Nyt siinä sitten kävi niin, ettei Hemmo saanutkaan uutta kotia meiltä. Surkuhan se on ja harmittaa kovasti, koska Hemmo on aivan mahtava tyyppi ja valloittava persoona. Hurjan energinen ja utelias kissa, joka on koko ajan menossa mukana. Mutta toivottavasti Hemmo saa mukavan kodin mahdollisesti maaseudulta toisten kissakavereitten luota.

Hemmon vierailu meillä sujui oikein hyvin. Viimeisinä päivinä Nuutti ja Hemmo jo leikkivät ja painivat kuin vanhat ystävykset. Aamuisinkin oli niin mahtavaa kun kolme kaverusta pyöri yhtä aikaa jaloissa aamupalaa laittaessa.

Veeti vain katselee sivusta kun ADHD-kissat ottavat yhteen.

Kun Hemmo lähti niin pojat ovat lähinnä nukkuneet. Veetikin hakeutui Nuutin kainaloon pesuhetkeä varten.

Ja sitten Veetiä alkoi kyllästyttää.

Mutta joo, pitäisköhän minun yrittää tehdä seuraava postaus jostain muusta aiheesta kuin meidän pojista. Ettei kävisi liian tylsäksi. Ainakin on pakko vielä hehkuttaa tätä mahtavaa ilmaa, joka tänään on meitä tamperelaisia ainakin hellinyt. Aurinko on paistanut ja varjossa oli +20 astetta ja auringossa lähemmäs +40! Kesä!

Ulkonakin alkaa jo vihertää. Se on kesän merkki!

Kissaystävämme Hemmo

Vappuna meille muutti ystäväni kissa Hemmo. Ensimmäinen ilta meni melko pelokkaasti ja ovella naukuen. Meidän pojille piti myös sähistä ja murista ja mennä niitä piiloon olohuoneen verhon taakse. Meille myös selvisi heti kättelyssä, että Hemmo osaa aukaista kiinni olevia ovia. Eteisen väliovi oli suosikkikohde.

Sunnuntaina Hemmo uskaltautui jo hieman kurkkimaan meininkejä makuuhuoneen ovelta. Hemmo oli siis piileskellyt koko yön sänkymme alla. Ensimmäinen yö oli oikein rauhallinen, kun kissapojat halusivat pysytellä kaukana toisistaan, mutta seuraava yö olikin sitten hulinaa ja huutoa täynnä. Sen jälkeen meno on jo tasoittunut eikä täällä kukaan enää jaksa murista toiselle.

Eilen Hemmo uskalsi hengailla jo melko paljon meidän kanssamme. Hemmo sai innostettua Nuutinkin vihdoin leikkimään kanssaan. Nuutti kun oli ollut hyvin varovainen Hemmon suhteen ja lähinnä juossut karkuun, jos Hemmo yritti lähestyä. Eilen Hemmo alkoi läpsiä Nuuttia aina ohi juostessaan ja siitähän se sitten lähti. Mitään vakavia tappeluita pojilla ei ole ollut, mistä olen hyvin yllättynyt. Erittäin ystävällismielisesti ovat leikit sujuneet.

Veeti ei ole oikein vielä tykästynyt Hemmoon. Aina Hemmon tehdessä tuttavuutta Veeti luimistelee pois tai sähähtää ja läpsäisee. Mutta Veeti onkin ollut se arempi osapuoli meidän pojista. Eiköhän sekin vielä lämpene.

Hemmon kotiutuminen otti eilen kyllä todella isoja harppauksia eteenpäin. Se, että Hemmo ja Nuutti ystävystyivät oli iso juttu sekä se, että Hemmo siirtyi syömään meidän poikien kanssa samasta kupista. Pystyimme siis luopumaan Hemmon tilapäisestä ruokapaikasta, joka sijaitsi meidän sängyn alla. Alkoikin jo hieman etoa se kissanruuan hajussa nukkuminen. Pahoittelen muuten, että joidenkin kuvien laatu on hieman huono. Tai lähinnä, että osa kuvista on epätarkkoja ja tärähtäneitä. Mutta yrittäkääpä itse kuvata kolmea kissaa, joista kaksi on aivan mahdottomia ADHD-tapauksia.

Yleensä nimittäin kuvausten lopputulos on tämä.

Eilen illalla saimme Hemmon lähes ahdistumaan, kun halusimme kullan kanssa molemmat kuvata sen touhuja yhtä aikaa. Mahtoi olla hauskan näköistä kun kaksi aikuista ihmistä konttaa kameroitten kanssa lattialla kissojen perässä.

Mutta että näin siis kului meidän vappumme. Hieman erilaisemmissa merkeissä kuin normaalisti. Kissojen lisäksi seurailimme tietenkin MM-jääkiekkoa sekä snookerin MM-finaalia, jonka voiton veikin upeasti John Higgins. Ja kohta saa jälleen jännittää, että voittaako Suomi Tsekin vai toisinpäin.