Uutta ilmettä tännekin

Ihan vaan pikasesti tulin tänne huhuilemaan, että vähän uutta ilmettä saatiin nyt tännekin blogin puolelle. Vähän muutettiin fontteja, linkkien väriä, kuvien kehysten väriä ja tietenkin sitä vaalean tekstipohjan leveyttä, jotta nyt mahtuu vaakakuvatkin olemaan isompia. Toivottavasti muutokset miellyttävät silmää. Ainakin minun silmääni ne miellyttävät kovasti.

Mukavaa illan jatkoa!

Piristäviä asioita

Ajattelin kertoa teille, mitkä asiat ovat piristäneet mieltäni viimeisen parin viikon aikana.

Ensinnäkin saimme noin vuoden metsästämisen jälkeen ostettua kylppäriimme uuden suihkuverhon. Entinen suihkuverho alkoi olla jo melko kulahtanut ja jotenkin ärsyttävä.

Nuo delfiinit eivät oikein enää miellyttäneet silmää.

Ja osa delfiineistä oli piirretty miten sattuu. Missä tämänkin yksilön selkäevä on?

Tässäpä kylppäri uuden verhon kanssa. Paljon pirteämpi, eikös?

Viivi ja Wagner jaksavat piristää ankeita aamuja ja väsyneitä iltoja.

Näin vuodenajan vaihtuessa on mukava muutenkin hieman sisustaa. Laitoin NetAnttilasta tilaukseen Vallilan Pääskylä -verhot. Kunhan ne saapuvat postista ja saan ne ikkunaan niin laitan toki tänne kuvia. Odotan kovasti myös sitä, että ilmat lämpenisivät lisää, jotta saisi parvekkeelle taas pöydän ja tuolit.

Sitten ostin itselleni ruusuja.

Ne eivät jaksaneet elää kahta päivää kauempaa. Höh.

 Sitten lakkasin kynnet, koska käytiin Miian kanssa rimpsalla viikonloppuna.

Pari viikkoa on kohta myöskin mennyt uuden shaalin tekemiseen.

Se koostuu tuommoisista simpukoista. Lankana 7 veljestä Raita.

Meidän pojat jaksaa aina piristää.

Tässä Veeti ja kulta näyttää, että Veeti on jo iso poika. Tai pitkä ainakin.

Nuutti katselee joka päivä olkkarin ikkunasta ulos ja juttelee linnuille.

Tänä aamuna minua piristi rusakko, joka oli tullut takapihallemme ottamaan aurinkoa.

Ihana!

Oikein piristävää päivää kaikille ja ylös, ulos ja lenkille, jos aurinko paistaa!

Lettukestejä ja uuden kameran testailua

Pakko taas ihmetellä, että miten oikeesti päivät ja viikot menee niin hirmusta vauhtia, ettei meinaa perässä pysyä? Ois kyllä kätevämpää kun saisi itseään niskasta kiinni useammin ja kirjoitustahti ei olisi ihan näin verkkainen, koska sitten se kostautuu tämmöisinä koostepostauksina, että "tällainen oli kulunut viikkoni". Mutta mutta. Ehkäpä tässä jossain vaiheessa pääsisi mukaan ajan kelkkaan ja postauksiakin alkaisi tulla useammin.

Tuossa joskus viime viikolla pidimme lettukestit. Ihan siis vain kahdestaan, kyseessä ei ollut mitkään isommat bileet. Ostettiin kaupasta ihan vaan sellaisia valmiita eineslettuja, koska eihän me mitään lettutaikinaa jakseta ruveta ite vääntämään. Ja oli kyllä tosi hyviä lettuja, vaikka hieman epäilinkin niitten makua etukäteen.

Jätskiä, mansikkahilloa ja kuumaa mustaherukkamehua lettujen kanssa. Nam!

Sitten sain (myöskin viime viikolla) tuubihuivin valmiiksi. Vähän vajaat kaksi kerää siihen meni ja olen kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen. Kultakin sanoi, että siitähän puuttuu vain tuotelappu niin voisi olla kaupasta ostettu. Olen samaa mieltä. Se yltää vieläpä sopivasti kolme kertaa kaulan ympäri eikä silti ole yhtään tiukka.

Tuo onkin sitten ensimmäinen ihan itse alusta loppuun saakka neulomani työ. Jeij!

Eipä sitä sitten olekaan tapahtunut hirveän paljon muuta. Töitä on taas ollut useemman päivän putkissa ja silleen. Elisa kävi kyläilemässä pari päivää sitten ja lupasi tehdä minulle Myyrä-pussukan. Sain ihan itse valita kankaasta mieluisan kohdan. Huomenna olisi sitten minun ja kullan kihlapäivä. Neljä vuotta tulee jo täyteen. Kyllä se aika menee nopsaan. Aiotaan käydä ulkona syömässä ja elokuvissa ja varmaan istahdetaan jossakin lasilliselle. En malttaisi odottaa. Mennään katsomaan I am number four -leffa. Saas nähdä, millainen se on.

Loppuun vielä tietenkin kuvia meidän huippuihanista pojista. Ne on oikeita hurmureita, vai mitä mieltä ootte?

Veeti ukkoilee.

 

 Nuutti köllähti yhtenä iltana kullan syliin selälleen.

Yhdessä haistellaan ulkoilmaa parvekkeen oven raosta.

Ja nautitaan tietenkin auringosta.

Vihdoinkin uusi kamera!

Hei vaan taas. Pahoitteluni blogihiljaisuudesta. Olen potenut flunssaa tässä muutaman päivän niin eipä ole jaksanut kirjoitella mitään. Kirjoittamista olisi kyllä ollut. Ostin nimittäin keskiviikkona uuden kameran. Vihdoinkin! Olin jo kauan haaveillut kamerasta, joka olisi vähän monipuolisempi kuin tavallinen digipokkari, mutta ei kuitenkaan niin jyhkeä ja iso kuin järjestelmädigi. Ja kun minulta löytyy jo sekä pokkari että järkkäri. Anttilan Top Ten:ssä tuli pyörittyä useampaan kertaan ihailemassa kameroita ja varsinkin erästä tiettyä, joka varasti sydämeni jo viime vuoden puolella. Keskiviikkona löysin itseni taas katselemasta kameroita ja kun myyjä kysyi, että tarvitsenko apua niin sittenhän siinä kävi niin, että kyselin kaikenlaista ja kävelin ulos kaupasta yhtä kameraa rikkaampana, mutta rahallisesti hieman köyhempänä.

Siinä se nyt on. Canon PowerShot SX20 IS.

12,1 megapikseliä, teräväpiirtovideokuvaus, 13 kuvausohjelmaa ja vaikka mitä muuta. Kerrassaan ihana. Ja nyt ärsyttää katsella tai näyttää tuolla vanhalla kameralla otettuja kuvia. Niin kuin tuostakin yllä olevasta kuvasta näkee niin kuvanlaatu ei ole parhaimpia. Valoisat alueet palaa väkisinkin aina puhki ja hämärässä on turha edes yrittää kuvata. Mutta kyllä sekin varmasti käytössä pysyy. Tärkeimmät tapahtumat aion kuitenkin jatkossa tallentaa uudella kameralla, jotta kuvista varmasti tulisi hyviä. Paljoa en ole vielä ehtinyt tai edes jaksanut kuvata uudella kameralla kun olen ollut kipeä, mutta muutamia kuvia olen räpsinyt pojista ja ajattelinkin laittaa tänne esimerkkikuvaksi Veetistä nappaamani kuvan.

Mutta nyt palaan lepäilemään, jotta jaksaa ja kykenee huomenna taas töihin. Koittakaahan te muut pysyä terveenä.