Kulttuurituokio

On pakko hehkuttaa hieman tännekin, kuinka sain kultani innostumaan museokierrokselle kanssani. Aiemmin häntä ei ole saanut mihinkään valokuvanäyttelyyn, museoon eikä muuhunkaan "tylsään" paikkaan. Mutta nyt se vihdoin onnistui! Ja meillä oli jopa tosi kivaa.

Kulta kotiutui siis tiistaina festarimeiningeistä ja samana päivänä päätimme suunnistaa sivistämään itseämme hiukan. Olin jo pitkään halunnut nähdä museokeskus Vapriikissa olleen näyttelyn Tammerkoski, joka keskittyy esittelemään Tampereen historiaa ja kehitystä nykypäivään niin teollisuuden kuin viihteenkin näkökulmasta. Suuntasimme kulkumme siis ensiksi Vapriikkiin. Kävi ilmi, että samalla lipulla pääsi kaikkiin esillä oleviin näyttelyihin. Sehän sopi meille, nimittäin saman katon alla oli myös Aika leikkiä -lelunäyttely sekä Kenkämuseo! En nyt sen kummemmin käsittele näyttelyitä tässä erikseen ja syvällisesti vaan tyydyn vain toteamaan, että ei menneet lippurahat hukkaan. Jokainen näyttely oli mielenkiintoinen ja aikaahan olisi saanut kulumaan vaikka kuinka paljon, koska esillä olisi ollut näiden lisäksi vielä kuusi muutakin näyttelyä. Päätimme kuitenkin keskittyä niihin, jotka kiinnostivat meitä.

Vapriikissa oli esillä Tampereen ensimmäinen nysse.

Pitihän sieltä ottaa yhteiskuvakin.

Kovassa käytössä oli nysse ollut, sillä penkit olivat kuluneet puhki. Mutta täytyi vain ihastella kaunista punaista nahkaverhoilua ja kiiltäviä puupintoja. On sitä ennen osattu tehdä nättiä.

Voi kunpa voisi joskus päästä päiväksi vanhaan aikaan!

Näyttelun ohessa pääsi myös testaamaan, miltä tuntui ajaa Reijonlaisella. Ai, mikäkö se on? Ehkä se tunnetaan paremmin vanhoista ranskalaisista elokuvista. Se on nimittäin vanha Singer-polkupyörä.

En kyllä päässyt polkemaan sillä, koska olen liian lyhyt.

Pyörä kun on suunniteltu yli 160 senttisille.

Mutta oli kyllä hienoa päästä testaamaan edes sitä, miltä tuntui istua sen kyydissä. Olihan se hieman korkeampi kuin nykyiset polkupyörät. Hyvä, ettei alkanut huippaamaan.

Nuo miehet vaan päivitteli sitä, kun en osannut ajaa sillä.

Ja koska Vapriikki sijaitsee Tampellan entisessä alaverstaassa on siellä säilytetty myös jotain vanhaa.

Mitähän kaikkea sitä tälläkin on kuljeteltu.

Taustalla näkyy kattoon ripustettu joutsenaura.

Lopuksi kävimme vielä kurkkaamassa samuraiden ajasta kertovaa näyttelyä. Siellä oli esillä jos jonkinmoista pillerirasiaa, inrōja. Kyllä nykyajan dosetit jäi niille kakkoseksi. Siihen aikaan pillerirasiatkin olivat kauniisti koriteltuja ja moneen kertaan lakattuja, jotta koristelut kestäisivät kovaa käyttöä. Museokauppaankin oli pakko ängetä, koska heti sisään tullessamme silmäni huomasivat museokaupan pöydällä seisoneen Kokeshi-nuken. Sillä oli kiiltävän mustat hiukset ja musta torso, jossa oli kirkkaanpunaiset koristelut. Päätin, että sen haluaisin ostaa itselleni. En tietenkään tullut ajatelleeksi, että jos jotain haluaa niin se pitäisi hankkia heti. Se oli tietenkin jo ehtinyt mennä kun näyttelyiden jälkeen menimme kauppaan. Eikä toista samanlaista enää ollut. Mutta ostimme kuitenkin hieman toisenlaisen ja isomman Kokeshin.

On se nätti.

Ja eihän Vapriikin kiertäminen meille riittänyt vaan meidän piti vielä katsastaa TR1:sen tarjonta. Siellä uppouduimme Juice Leskiseen, Tove Janssonin vähemmän tunnettuihin sarjakuviin, painotektiikan, puhelimien ja televisioviihteen kehitykseen. Oli ihan huippukiva päivä! Suosittelen kyllä kaikille sitä, että välillä kannattaa repäistä itsensä ylös sohvalta ja lähteä katsomaan, mitä menneellä maailmalla on meille tarjota.

Tähän loppuun vielä pari suloista kuvaa meidän pojista.

Veeti halusi sovittaa minun balleriinoja ja hyvinhän ne sopi.

Ja Nuutti kippuravarvasteli sohvalla.

Festarileskeilyä

Olen nyt viettänyt tässä pari päivää festarilesken elämää kun kulta rellestää Ilosaarirockissa. Nyt on saanut tehtyä paljon asioita kotona ihan niin kuin itseä on huvittanut ja on saanut järjesteltyä tavaroita taas vähän omille paikoilleen. Nyt vaatehuonekin on jo järjestyksessä ja imurikin mahtuu sinne ilman ongelmia. Jee! Tänään siivosin muutenkin koko kämpän oikein puhtaaksi ja loppuillan aion vain lojua sohvalla. Helteet jatkuu, joten vaatetuskin pitää miettiä sen mukaan.

Rentoiluvaatteiksi sopivat Monkista ostettu toppi (5e) ja H&M:n alesta ostetut shortsit (3e).

Pojatkin on ihan poikki nyt kun on niin kuuma, vaikka kyllä niiltä silti löytyy vielä vähän virtaa telmimiseen.

Nuutti viilentelee lattian tasossa...

...ja Veeti on löytänyt viileän paikan pyykkitelineen alta.

Tänään kun järjestelin tavaroita niin kissapullot löysivät paikkansa hyllyllä,...

...puput istahtivat makuuhuoneen rahille...

...ja pieni valas löysi tiensä ammeen reunalle.

Nyt siirryn pohtimaan, että mitähän sitä tänä iltana sitten oikein tekisi. Tai toisin sanoen olisi tekemättä.

Miniloma Helsingissä

Helou kaikki!

On ollut vähän hiljaista blogirintamalla viime aikoina kun on taas pitänyt niiiiiiin kiirettä. Viime viikolla olin keskiviikosta perjantaihin Helsingin suunnalla vierailemassa ystäväni Katin luona. Ensimmäinen ilta vietettiin rennoissa tunnelmissa Vantaalla ensin grillaillen pekonileipiä ja kanaa ja sen jälkeen rannalla siiderin ja skumpan seurassa. Oli tosi ihanaa olla vaan siellä lämpimässä ja nauttia auringosta. Ja minä innostuin kuvailemaan hiekkaisia sandaaleita.

Noin. Kesäistä, eikö vain?

Torstaina lähdimme sitten Helsinkiin ratsaamaan alennusmyyntejä ja katselemaan meininkejä muutenkin. Aloitimme shoppailun Monkin liikkeestä, joka oli ilmestynyt Aleksanterinkadulle. Oli sitä jo odotettukin! Kävin Monkissa ensimmäisen kerran muutama vuosi sitten Ruotsissa ja siitä asti olen kaipaillut kyseistä liikettä tänne Suomeenkin. Siellä on vaan niin ihania vaatteita.

Oli pakko ottaa Monkin sovituskopista kuva.

Siellä oli kaikki seinät ja katto peiliä!

Monkista lähti mukaan yksi harmaa paita, jossa oli jätskiannoksen kuva ja yksi valkoinen toppi, jossa oli joutsen. Lisäksi ostin kullalle sieltä tuliaisen, Monki-tyynyn. Sen nimi on Monokomi ja se pystyy näkemään toisten ajatuksiin. Niin siinä tuotelapussa ainakin sanottiin.

Sitten aloimme etsiä erästä keittiökauppaa, jossa Kati halusi käydä. Emme vain tienneet tarkalleen, missä se oli ja niinhän siinä kävi, että se jäi löytymättä. Silloin oli vielä helteisen aurinkoinen sää ja ihmisiä terasseilla.

Kati kesäisenä.

Nämä kaverit eivät olleet varmoja, mitä mieltä olisivat helteestä.

Pyörittiin pari tuntia siinä ympäriinsä, käytiin shoppailemassa Seppälässäkin, josta tarttui mukaan ostos jos toinenkin. Ihan liikaa siis toisin sanoen. No sittenhän tietenkin iski kauhea nälkä. Sopivaa ravintolaa etsiessä meni lähes tunti, kun halusimme pitsaa eikä sitä tuntunut löytyvän oikein mistään. Lopulta päädyimme Iguanaan ja siellä olikin aivan taivaallisen hyvät pitsat.

Kuva on vähän tärähtänyt, mutta niin oli meininkikin.

Oli siis ihan superhyvää!

Se oli muutenkin todella viihtyisä paikka.

Taustalla voitte nähdä vilauksen Prkl-klubista.

Iguanan vessan kattoa koristi hieno valaisin.

Miesten vessassa lienee ollut koiraan merkki. Emme kuitenkaan tarkistaneet asiaa.

Kun ruokailumme oli loppupuolella huomasimme, että ulkona ripsui vähän vettä. Ajattelimme kuitenkin, että se on vain pieni kuuro, koska taivaalla ei ollut pilviäkään. Olimme niin karmaisevan väärässä. Juuri kun poistuimme Iguanasta niin vettä tuli aivan kaatamalla ja eikun yltyi vain. Olimme matkalla Forumiin ja pakkohan se oli pelastautua pubiin taivaan armottomalta piiskaukselta. Silti olimme ehtineet kastua jo aikalailla ja minä muun muassa olin liottanut kenkäni viemäristä nousseessa vedessä. Yök!

Kuvista ei kunnolla välity se, kuinka paljon sitä vettä siellä tuli, mutta voin sanoa, että PALJON! Sade kuitenkin lakkasi siinä yhden siiderin jälkeen, joten pääsimme jatkamaan matkaa. Hetken kulutimme vielä aikaa Forumissa ja sen jälkeen lähdimme suuntaamaan kohti Vantaata. Oli jo aikakin, sillä kello alkoi osoittaa yhdeksää illalla. Vantaalla sain pestyä viemärissä lionneet kenkäni ja sukkani ja sen jälkeen lämmitimme vielä saunan. Se oli ihana päätös ihanalle minilomalle. Perjantaina lähdinkin aikaisin aamusta takaisin kotia kohti ja olin jo aamulla kahdeksan aikaan perillä.

Kiitos ihanalle isäntäväelle mahtavasta ajasta!

Kesästä ja uudesta eteisestä nauttimista

Kesä se vaan suo meille ihania ja lämpimiä päiviä. Tänään piti sataa vettä ja ukkostaa vaan eipä ole näkynyt. Ja hyvä niin. Olen löytänyt uuden kesäherkun: kuningatarjäätelön. Se tuo mieleen lapsuuden kesät kun käytiin perheen kanssa kaupassa ja koko perhe osti jäätelöt mukaan ja isi osti aina kuningatar-Pingviinin (kirjoitetaanko se noin?). Silloin lapsena kun maistelin isin jäätelöstä niin en tykännyt siitä yhtään. Nyt se on alkanut maistua. Tarkoittaako se siis, että minusta on vihdoinkin tullut iso? Nytkö olen aikuinen kun kuningatarjäätelö maistuu?

Oli pakko tulla esittelemään tänne meidän eteinen nyt kun se on saatu edes johonkin kuosiin. Juhannuksena ennen illan rientoja siivosimme koko kodin oikein puhtaaksi ja tyhjensimme eteisen muuttolaatikoista. Nyt meillä on tämän näköistä.

Tällainen näkymä aukeaa suoraan ulko-ovelta.

Ja tässä kuva ulko-ovelle päin.

Nuo keltaiset postin laatikot häviää tuosta vielä kellarin uumeniin kunhan me tehdään sinne ensin tilaa ja imuri odottaa oman paikkansa löytymistä vaatehuoneesta. Matto saatiin minun vanhemmilta ja se onkin ihanan karhea paljaan jalan alla. Sisalia, vai mitä se oli. Sekin on vielä niin kaaoksessa, ettei sen ovea edes uskalla aukaista. Toivottavasti ehdin sen kimppuun viikonloppuna.

Eilen illalla viedessäni roskia ulos huomasin kuolleen linnun ikkunamme alla. Ressukka. Siinä se köllötti jalat taivasta vasten.

Elämä on luopumista, ei sille mitään voi.

Eipä tässä sen kummempaa erityistä kuulu. Odottelen jo innolla kesälomaa, vaikka siihen on vielä melkein kaksi kuukautta. Plääh. Viikonloppuna juhlistetaankin sitten meidän paperihääpäivää ja Veetin synttäreitä. Suunnitelmissa on ainakin lähteä katsomaan Sinkkuelämää 2 elokuvateatteriin ja jos sää on niin mahtava kuin lupaillaan niin kai sitä pitää piipahtaa terassilla ja poikien kanssa ulkona.

Tänään oli aivan kauhea kaaospäivä töissä. Mikään ei toiminut. Toivottavasti huomenna on kaikki sielläkin paremmin.

Growing old is inevitable, growing up is optional.