Kulta kotiutui siis tiistaina festarimeiningeistä ja samana päivänä päätimme suunnistaa sivistämään itseämme hiukan. Olin jo pitkään halunnut nähdä museokeskus Vapriikissa olleen näyttelyn Tammerkoski, joka keskittyy esittelemään Tampereen historiaa ja kehitystä nykypäivään niin teollisuuden kuin viihteenkin näkökulmasta. Suuntasimme kulkumme siis ensiksi Vapriikkiin. Kävi ilmi, että samalla lipulla pääsi kaikkiin esillä oleviin näyttelyihin. Sehän sopi meille, nimittäin saman katon alla oli myös Aika leikkiä -lelunäyttely sekä Kenkämuseo! En nyt sen kummemmin käsittele näyttelyitä tässä erikseen ja syvällisesti vaan tyydyn vain toteamaan, että ei menneet lippurahat hukkaan. Jokainen näyttely oli mielenkiintoinen ja aikaahan olisi saanut kulumaan vaikka kuinka paljon, koska esillä olisi ollut näiden lisäksi vielä kuusi muutakin näyttelyä. Päätimme kuitenkin keskittyä niihin, jotka kiinnostivat meitä.
Vapriikissa oli esillä Tampereen ensimmäinen nysse.
Pitihän sieltä ottaa yhteiskuvakin.
Kovassa käytössä oli nysse ollut, sillä penkit olivat kuluneet puhki. Mutta täytyi vain ihastella kaunista punaista nahkaverhoilua ja kiiltäviä puupintoja. On sitä ennen osattu tehdä nättiä.
Voi kunpa voisi joskus päästä päiväksi vanhaan aikaan!
Näyttelun ohessa pääsi myös testaamaan, miltä tuntui ajaa Reijonlaisella. Ai, mikäkö se on? Ehkä se tunnetaan paremmin vanhoista ranskalaisista elokuvista. Se on nimittäin vanha Singer-polkupyörä.
En kyllä päässyt polkemaan sillä, koska olen liian lyhyt.
Pyörä kun on suunniteltu yli 160 senttisille.
Mutta oli kyllä hienoa päästä testaamaan edes sitä, miltä tuntui istua sen kyydissä. Olihan se hieman korkeampi kuin nykyiset polkupyörät. Hyvä, ettei alkanut huippaamaan.
Nuo miehet vaan päivitteli sitä, kun en osannut ajaa sillä.
Ja koska Vapriikki sijaitsee Tampellan entisessä alaverstaassa on siellä säilytetty myös jotain vanhaa.
Mitähän kaikkea sitä tälläkin on kuljeteltu.
Taustalla näkyy kattoon ripustettu joutsenaura.
Lopuksi kävimme vielä kurkkaamassa samuraiden ajasta kertovaa näyttelyä. Siellä oli esillä jos jonkinmoista pillerirasiaa, inrōja. Kyllä nykyajan dosetit jäi niille kakkoseksi. Siihen aikaan pillerirasiatkin olivat kauniisti koriteltuja ja moneen kertaan lakattuja, jotta koristelut kestäisivät kovaa käyttöä. Museokauppaankin oli pakko ängetä, koska heti sisään tullessamme silmäni huomasivat museokaupan pöydällä seisoneen Kokeshi-nuken. Sillä oli kiiltävän mustat hiukset ja musta torso, jossa oli kirkkaanpunaiset koristelut. Päätin, että sen haluaisin ostaa itselleni. En tietenkään tullut ajatelleeksi, että jos jotain haluaa niin se pitäisi hankkia heti. Se oli tietenkin jo ehtinyt mennä kun näyttelyiden jälkeen menimme kauppaan. Eikä toista samanlaista enää ollut. Mutta ostimme kuitenkin hieman toisenlaisen ja isomman Kokeshin.
On se nätti.
Ja eihän Vapriikin kiertäminen meille riittänyt vaan meidän piti vielä katsastaa TR1:sen tarjonta. Siellä uppouduimme Juice Leskiseen, Tove Janssonin vähemmän tunnettuihin sarjakuviin, painotektiikan, puhelimien ja televisioviihteen kehitykseen. Oli ihan huippukiva päivä! Suosittelen kyllä kaikille sitä, että välillä kannattaa repäistä itsensä ylös sohvalta ja lähteä katsomaan, mitä menneellä maailmalla on meille tarjota.
Tähän loppuun vielä pari suloista kuvaa meidän pojista.
Veeti halusi sovittaa minun balleriinoja ja hyvinhän ne sopi.
Ja Nuutti kippuravarvasteli sohvalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti