Kesästä ja uudesta eteisestä nauttimista

Kesä se vaan suo meille ihania ja lämpimiä päiviä. Tänään piti sataa vettä ja ukkostaa vaan eipä ole näkynyt. Ja hyvä niin. Olen löytänyt uuden kesäherkun: kuningatarjäätelön. Se tuo mieleen lapsuuden kesät kun käytiin perheen kanssa kaupassa ja koko perhe osti jäätelöt mukaan ja isi osti aina kuningatar-Pingviinin (kirjoitetaanko se noin?). Silloin lapsena kun maistelin isin jäätelöstä niin en tykännyt siitä yhtään. Nyt se on alkanut maistua. Tarkoittaako se siis, että minusta on vihdoinkin tullut iso? Nytkö olen aikuinen kun kuningatarjäätelö maistuu?

Oli pakko tulla esittelemään tänne meidän eteinen nyt kun se on saatu edes johonkin kuosiin. Juhannuksena ennen illan rientoja siivosimme koko kodin oikein puhtaaksi ja tyhjensimme eteisen muuttolaatikoista. Nyt meillä on tämän näköistä.

Tällainen näkymä aukeaa suoraan ulko-ovelta.

Ja tässä kuva ulko-ovelle päin.

Nuo keltaiset postin laatikot häviää tuosta vielä kellarin uumeniin kunhan me tehdään sinne ensin tilaa ja imuri odottaa oman paikkansa löytymistä vaatehuoneesta. Matto saatiin minun vanhemmilta ja se onkin ihanan karhea paljaan jalan alla. Sisalia, vai mitä se oli. Sekin on vielä niin kaaoksessa, ettei sen ovea edes uskalla aukaista. Toivottavasti ehdin sen kimppuun viikonloppuna.

Eilen illalla viedessäni roskia ulos huomasin kuolleen linnun ikkunamme alla. Ressukka. Siinä se köllötti jalat taivasta vasten.

Elämä on luopumista, ei sille mitään voi.

Eipä tässä sen kummempaa erityistä kuulu. Odottelen jo innolla kesälomaa, vaikka siihen on vielä melkein kaksi kuukautta. Plääh. Viikonloppuna juhlistetaankin sitten meidän paperihääpäivää ja Veetin synttäreitä. Suunnitelmissa on ainakin lähteä katsomaan Sinkkuelämää 2 elokuvateatteriin ja jos sää on niin mahtava kuin lupaillaan niin kai sitä pitää piipahtaa terassilla ja poikien kanssa ulkona.

Tänään oli aivan kauhea kaaospäivä töissä. Mikään ei toiminut. Toivottavasti huomenna on kaikki sielläkin paremmin.

Growing old is inevitable, growing up is optional.