Toiveita tulevan varalle

Kun muutto on edessä sitä alkaa miettimään asioita, joita haluaisi uuteen kämppään tai parannuksia joita olisi halunnut jo tämän hetkiseen kämppään. Minun toiveeni liittyvät pitkälti sisustukseen. Aiemmin ei ole oikein ollut rahaa sisustaa, joten tavaroita on tullut hankittua lähinnä sukulaisilta, ystäviltä ja kirppareilta. Mutta jos nyt sitten alkaisi hieman kiinnittämään huomiota myös sisustukseen. Jos vain löytyy mukava asunto, jota on kiva lähteä sisustamaan. Mutta seuraavaksi siis muutama toive tulevan sisustuksen kannalta.

Olohuone on tällä hetkellä aika kauhea.

En yhtään tykkää olohuoneemme verhoista, muuten kuin väristä. Ne on hankittu kirpparilta reilu vuosi sitten. Pari viikkoa sitten huomasin, että niissä on reikiä. Ei hyvä. Ei hyvä ollenkaan. Ja tuo matto. En tykkää. Oranssi alkaa muutenkin jo pursuta korvista. Muuten se on ihan jees, mutta se on jotenkin vinksahtanut. En tiedä mikä sitä vaivaa, mutta se on aina rutussa vaikka se olisi suorassa. Siis jotenkin.

Sohva on myös aivan hirveä!

Sekin on hankittu kirpparilta suunnilleen kaksi vuotta sitten. Silloin se oli ihan hyvässä kunnossa ja ihan hyvännäköinenkin, muttei enää. Pojat on teroitelleet siihen kynsiään, vaikka se onkin kiellettyä, joten olen joutunut paikkailemaan sitä hieman kulmista. Olemme myös joutuneet huputtamaan sen vanhalla päiväpeitolla, jotta se olisi siedettävän näköinen. Istuintyynyt ovat siis niin kuluneet, että täytteet pursuavat kohta ulos. Siksi siis tuo päiväpeitto.

Muutkaan matot eivät ole salonkikelpoisia.

Tuo gerberamatto on ollut minulla jo iät ja ajat. Ja sen kyllä huomaa. Pojat ovat myös toki tehneet oman osansa maton tuhoamisessa. Eikä matto muutenkaan ole enää mieluinen. Haluaisin, että meidän sisustuksemme kasvaisi aikuiseksi.

Uusi keittiön ruokailuryhmä olisi luksusta.

Nuo entiset keittiön pöytä ja tuolit ovat kuuluneet kullan ukille aikoinaan. Ne tulivat vähän niinkuin samassa paketissa meidän ensimmäisen yhteisen asunnon mukana. Ja sille tielle ovat jääneet, koska ei ole ollut varaa hankkia uutta ruokailuryhmää. Olisi ihana saada joku sellainen tummaa puuta oleva ruokapöytä ja korkeaselkäiset tummat tuolit. Aaaah! Ehkä joku kaunis päivä sellaiset saisikin.

Pojille uusi raapimispuu!

Jos pojilla olisi kunnollinen, iso raapimispuu niin ehkä sitten meillä olisi mahdollisuus hankkia uusi, kaunis sohva niin, ettei se olisi heti tuhottu kissan kynsien ansiosta. Pojat ansaitsisivatkin saada sellaisen korkean raapimispuun, jossa olisi useampi tähystystaso, rappusia, köysiä, riippumatto ja sen sellaista muuta kivaa. Seuraavaan kämppään aiommekin sellaisen ehdottomasti hankkia. Tämä entinen on hankittu mistäpä muualtakaan kuin kirpparilta. Se on liian pieni, sitä on jo korjattu kerran ja nyt se on menossa lopullisesti rikki. Kovassa käytössä sekin on siis ollut, muttei riittävästi kun sohvakin on saanut osansa.

Makuuhuoneen sisustukseen olen tyytyväinen.

Makuuhuone on lähes täydellinen. Pidän verhoista ja päiväpeitosta. Uusi sänky pitäisi tietenkin jossain vaiheessa hankkia. Semmoinen oikea parisänky. Tuo entinen on ystäväni vanha sänky eikä se ole ihan tuplaleveä. Mutta se on palvellut toistaiseksi hyvin. Tulevaan makuuhuoneeseen toivon vaatekaappeja, koska nykyisessä niitä ei ole ollenkaan. Ei ole mukavaa säilyttää käyttövaatteita eteisen komeroissa. Vaatehuone olisi myös ihana vaihtoehto kaapeille.

Lisäksi olisi ihana saada lisää hyllyjä! Sellaisia tummaa puuta olevia kauniita hyllyjä. Niistä meillä tuntuu olevan koko ajan pula. Ja joku lipastokin olisi kätevä. Ja nojatuolit ovat aina olleet minulle sellainen must have -juttu. Opiskelijakämpässäni oli lainassa kummeiltani sellaiset ruskeat vakosametti nojatuolit ja ne olivat aivan ihanat! Lisäksi vanhemmillani on mökillä sellaiset pienet, sirot nojatuolit, jotka aion ehdottomasti joskus riistää itselleni. Ihan noin niinkuin esivaroitukseksi.

Muutto on siis edessä, väkisinkin. Tänään menemme katsomaan yhtä asuntoa tästä läheltä ja maanantaina olisi seuraava näyttö. Kolmesta asunnosta odotamme vielä tietoa näyttöjen ajankohdista. Toivottavasti löytyisi sellainen ihana, mielle sopiva asunto. Sellainen, josta voisi tehdä itselleen kodin. Sellaisen, joka tuntuisi samanlaiselta kodilta kuin tämä nykyinen on tuntunut. Ei vain yhtään jaksaisi ruveta pakkailemaan. Minun piti aloittaa jo tänään, mutta tässä minä vain näpyttelen tätä maratonipostausta, jota kukaan ei luultavastikaan jaksa edes lukea loppuun asti.

Olen myös näpertänyt kaikkea ihan kummallista viime aikoina. Vaatekaappien koluamisen yhteydessä vastaan tuli vanhoja pipoja, villasukkia ja kaulaliinoja, joita ei enää pidetä. Sellaisia omatekoisia siis, joita mummot ja muut sukulaiset ovat näpertäneet. Päätin sitten purkaa ne hyväkuntoisimmat langoiksi, joita voisi sitten uusiokäyttää johonkin uuteen. Noh, eilen yritin purkaa erästä kullan vanhaa pipoa. Se ei oikein halunnut purkautua ja päätinkin kokeilla josko sitä voisi käyttää pääpantana/lankaperuukkina.

Mutta ei se ehkä kuitenkaan sovellu edes vappurekvisiitaksi.

Mutta eiköhän se olisi aika jo lopetella tämä kirjoitus. Jää vähän tilaa niille tulevillekin kirjoituksille.

Rentoa viikonloppua kaikille!

Kirjoittelua kirpparitavaroiden keskeltä

Ah, ihanaa! Neljän päivän vapaa on niiiiiiiin luksusta. Olen käynyt läpi vaatekaappiani, taas. Maanantaina pitäisi viedä tavaraa kirppikselle myyntiin ja huomenna olisi kauhea hinnoittelurumba edessä.

Käytiin eilen kaupungilla pyörähtämässä ja näin H&M:llä ihanan virkatun huivin. Ajattelin sitten, että osaisikohan tuollaisen tehdä itse ja kokeilinkin heti eilen illalla, että tuleeko siitä mitään. Ilman siis minkäänlaisia ohjeita tai edes kuvaa kyseisestä huivista aloin sitten virkkaamaan.

Tällainen siitä tuli. Ihan omasta päästä siis tuo malli.

Kai se vähän kukalta näyttää. Tuon kun sitten tekee monivärisenä ja lisää vaikka yhden kerroksen lisää niin hyvä tulee. Ja luultavasti vielä koitan jalostaa tuota eteenpäin. Katselmoidaan millainen tulevasta huivista tulee. Kunhan nyt ensin saa kolmiohuiviprojektin pois alta niin sitten voisi kokeilla tuota uutta huiviprojektia. Kohta se on muuten valmis. Se komiohuivi siis. Siitä puuttuu enää hapsut, jotka siis päätin siihen tehdä ja ehkä muutama kerros lisää.

Käytiin muuten katsomassa Liisa Ihmemaassa torstaina. Ja se oli kyllä hyvä. Loppu oli ehkä vähän kökkö, mutta muuten oikein mukava pätkä. Hullu Hatuntekijä ja Irvikissa olivat ehdottomasti elokuvan parhaimmat hahmot. Haluaisin itselleni kaveriksi sellaisen Irvikissan.

Anoppikin oli käymässä ja toi tuliaisia Aasiasta päin. Siinä tuli kätevä pikku pussukka mukana.

Ihanan iso ja tilava kissalaukku!

Tänään päästin karvaiset pojat parvekkeelle kun ne tykkäävät siitä niin paljon. Oli sitten pakko räpsiä kuvia ikkunan läpi niitten touhuista.

Veetillä oli niin kova meno, ettei siitä saanut skarppia kuvaakaan.

Ostin muuten vihdoinkin sitä kaikkien hehkuttamaa Body Shopin hamppukäsivoidetta. Ja kyllä se muuten on ihan todella tehokasta tavaraa. Se on tästä lähtien yksi luottovoiteistani. Eikä hajukaan ole paha. Kun siihen lopulta tottuu niin sitä ei luultavasti edes huomaa.

Mutta nyt palailen takaisin vaatekaapin lumoihin ja menen taas kääntelemään rättejä ja lumppuja ympäri.

Tänään...

...yllätyin siitä, kuinka aikaisin aurinko jo nouseekaan.

...iloitsin osaamisestani töissä.

...opin uusia asioita.

...sain vihdoinkin tehtyä vähän lisää tilaa vaatekaappiini.

...olin tyytyväinen tullessani töistä kotiin.

...yllätyin iloisesti kullan kauniisti kattamasta ruokapöydästä ruusuineen ja kynttilöineen.

...nautin auringonpaisteesta.

...löysin vaatekaapista kivoja vaatteita, joiden olemassaoloa en muistanut.

...ja eilen Nuutin auringonottopaikka nostatti hymyn huulilleni.

Kookosta ja sitruunaa

Tänään on taas ollut tehokkaasti käytetty vapaapäivä. Ja koska näin oli niin päätimme eilen lähteä baareilemaan ja kuuntelemaan sekä katselemaan stand uppia. Kävimme Artturissa, jossa on siis joka kuun ensimmäinen sunnuntai stand up treeniklubi. Siellä käyvät sekä tunnetut että aloittelevat koomikot testaamassa juttujaan. Joskus on hauskaa ja joskus ei, mutta aina siellä viihtyy. Ennen lähtöä huomasin lasin pohjaan tuijotellessani, että sillä oli minulle jotain sanottavaa:

Se loppui! Siideri loppui!

Mutta hyvä, että lasi kertoi sen minulle erikseen. Muutenhan olisin saattanut jatkaa hörppimistä tyhjästä lasista.

Tänään lähdimme pyörimään kaupunkiin ja ostin Yves Rocherilta aivan mahtavan ihana tuoksuisen vartalovoiteen.

Kookosta, nam!

Ja katsokaa tuota mekanismia!

Pitkälti halusin tämän myös sen takia. En ole koskaan törmännyt yhtä kekseliään erilaiseen voidepakkaukseen. Hauskaa ja nättiä. Tätä kehtaa pitää esillä, toisin kuin tavallisia voidepurteloita.

Ja Keskustorilla meidät yllätti taideteos, joka herätti heti keskustelua. Oliko kyseessä jättimäinen sitruunapuristin? Oliko joku tehnyt hatun suihkulähteen suojalle? Vai oliko kyseessä jotain ihan muuta?

Olen edelleen sitruunapuristimen kannalla. Piristävää ja hauskaa taidetta.

Lisäksi löydettiin tämä ihana Muumikannu kirpparilta!

Eihän tätä vaan voinut jättää sinne! Se on aivan uusikin!

Eiköhän tässä ollut taas ne tärkeimmät. Kirpparipöytä käytiin varaamassa ja nyt pitäs vielä kerran käydä vaatekaappi läpi ja katsoa, että mitä sieltä vielä lähtisi myyntiin. Jos siihen hommaan käyttäisi sitten seuraavan vapaapäivän elikkäs torstain. Jotakin pitäisi vielä saada pois, jotta olisi kepeämpi muuttaa uuteen kotiin sitten kun sellainen löytyy.

Mutta nyt Huippumallien ja sitten Täykkäreitten pariin. Aamulla pitkästä aikaa aamuvuoroon.

Kupla talviunilla (niin kuin Nuuttikin)

Oli ihan pakko tulla vielä pikaisesti kirjoittamaan tänne ennen kuin pitää kiirehtiä töihin. Käväisin tuossa pihalla ja ei tuota lumen määrää vaan voi käsittää. Ymmärsin, miten paljon sitä todella on kun kävin napsimassa kuvia Bennystä (eli siis rakkaasta kuplastani).

 

 

Kyllä sitä on paljon!

Ja Nuuttikin vetää taas ihan tyylillä tuon nukkumisen kanssa. Tällä kertaa asento on tämännäköinen:

Miekin haluisin vaan jäädä kotiin köllöttelee, mutta pakkohan sitä on lähtee sorvin ääreen. Puolilta öin ollaan sit seuraavan kerran kotona. Hiphei!

Nuhaa ja virkkausta

Nyt on mennyt pari päivää flunssan kourissa. Jostakin se vaan taas iski salakavalasti kimppuun. Mutta onneksi tauti ei ollut kovin kova ja ankara. Nyt ollaan jo siinä kuosissa, että huomenna pitäisi kammeta itsensä töihin. Ja ihan kivaa on ollut viettää päivät virkkaillen ja Täydellisiä naisia boksista katsellen.

Viime aikoina kaikki vapaa-aika on kulunut virkaten. Kaikenlaista projektia on nyt työn alla ja jatkuvasti löydän netistä uudenlaisia ohjeita kaikkeen kivaan. Mitenkään ei tunnu aika riittävän kaiken uuden tekoon, eikä se riitäkään. Tällä hetkellä on työn alla ainakin seuraavaa:

Iloisen pirteä torkkupeitto isoäidin neliöistä ja tuo valkoinen pyörylä yrittää isona tulla pipoksi.

Nuo neliöt lähtivät syntymään siis niistä tarjouksesta löytyneistä langoista. Lisäksi ostin vähän vaaleanharmaata ja luonnonvalkoista hillitsemään tuota väri-ilottelua ja kävin ratsaamassa ystäväni Elisan lankavarastot, joista tarttui mukaani keltainen ja violetti lanka. Saa nähdä, miten valmiin torkkupeiton alla sitten torkuttaa kun se on noin pirteän värinen. Ja tuo pipo on siis ensimmäinen ikinä, jota yritän virkata, joten saa nyt nähdä tuleeko siitä pipo vai patalappu, kuten kultani arveli.

Tämä kolmiohuivikin yrittää kovaa vauhtia valmistua. En vain osaa päättää, pitäisikö siihen lisätä hapsut reunaan vai ei.

 

Tuo väri on jotain aivan ihanaa minun mielestäni. Mutta lanka on sen verran ohutta, että tästä tulee semmoinen lämpimämpien kelien huivi. Pitää tehdä paksummasta langasta toinen talven tuiskuja varten. Jotenkin huomaa, että meillä asuu kaksi karvakamua. Kissankarvoja törröttää millon mistäkin välistä. Äiti oli huomannut saman ilmiön itse tekemässäni huivissa, jonka hänelle lähetin. Ja karvaaja löytyy lähempää kuin arvaattekaan.

Siinä se koisii makoisasti vieressä.

Olen viettänyt tämän illan yksin kun kulta lähti omille reissuilleen pääkaupunkiin. Tai siis en toki yksin vaan Nuutin ja Veetin kanssa. Mutta kumminkin. Tajusitte pointin. Katselin tuossa ulos ja tajusin, että kyllä talvimaisema on kaunis vaikkei kyseessä olekaan mikään perinteinen Suomen Lappi -maisema.

Ja juuri tämä sininen hetki on se ihanin koko talvipäivässä.

Työkenkienkin metsästys jatkuu edelleen. Mistään ei löydy, ei sitten millään. Kai se on kohta pakko taipua ja tyytyä feikki-Crocseihin. Yäk!