Nuhainen uuden tukan omistaja

Vihdoinkin! Eilen saatiin taas järjesteltyä kämppää lisää ja vihdoinkin pääsin imuroimaan ja luuttuamaan kodin puhtaaksi. Johan tässä kolme viikkoa kärvisteltiin villakoirien joukossa. Nyt on ihanan puhdasta ja laatikkopinotkin ovat mukavasti vajuneet. Hyvin on saanut asioita aikaiseksi vaikka taas joku nuha on riesana. Kuumetta ei ole ollut eli kai tämä on vaan jotain vilustumista.

Torstaina kävin siis kampaajalla ja vähän taas vaalennettiin lisää. Tällainen lopputulos näkyy kun peiliin katsoo:

Seuraavalla kerralla tuossa syksymmällä värjäytänkin taas tummaksi. Ainakin näillä näkymin. Olen kyllä tyytyväinen uuteen vaaleampaan lookkiin. Se sopiikin miulle yllättävän hyvin vaikka olenkin aina luullut, että se saa valkoistakin valkoisemman ihoni näyttämään vielä enemmän kuolleemmalta kuin se onkaan.

Eipä tässä tämän kummempia kuulumisia tällä kertaa ole. Innolla jään odottamaan niitä lämpimiä ilmoja, joita tälle viikolle on lupailtu. Näinköhän se kesä nyt tulee?

P.S. Olen muuten viime aikoina ollut todella rakastunut. Siis oikeasti tuntenut rakkauden kuplivan sisälläni. Pakko siis vielä siteerata tähän loppuun ihanaa Minni Hiirtä:

 

Just imagine. He'll stride into the room. Light will glow from him. I'll hear music. He'll bring me flowers. And he'll sweep me off my feet. And I'll know he's the one, when he makes me laugh.