Vielä täällä ollaan hengissä. Nyt vihdoinkin sain otettua aikaa itselleni, jotta pääsin kirjoittamaan tänne. Nyt ollaan alettu jo kotiutua uuteen kämppään. Aikamoisen kaaoksen keskellä vieläkin elellään vaikka paljon on jo saatu aikaiseksikin. Kaksi viikkoa sitten meillä näytti tältä:
Tässä on meidän olkkari. Isi oli isona apuna muutossa mukana.
Tässä on meidän keittiö.
Niin suuria muutoksia ei ole tapahtunut, että olisi kannattanut ottaa nyt uudet kuvat. Olohuone on kyllä ottanut jo muotonsa ja kaikki kaapit ja sohvat sun muut ovat jo paikoillaan. Mutta muuten täällä on kyllä sellainen sekasotku vielä, ettei kannata paljon kuvia napsia. Keittiössäkin on jo verhot ikkunoissa ja huomattavasti vähemmän laatikoita kuin ylläolevassa kuvassa.
Pojathan saivat aivan uuden raapimispuun tänne uuteen kotiin ja ne ovatkin tykänneet siitä kovasti. Varsinkin sen jälkeen kun hieroimme ja ripottelimme siihen kissanminttua vappuna. Nehän menivät aivan pähkinöiksi siitä! Sitä oli hauska seurata. Parasta viihdettä ikinä!
Nuutti tykkää nukkua ikkunalaudalla ja nojata raapimispuuhun, varsinkin aurinkoisella säällä.
Veeti lähestyy asioita aina aivan omanlaisesta näkökulmastaan.
Mutta yleensä Veetistä saa aina näitä "voi kun olen niin söpö"-kuvia.
Huomenna pääsisi pitkästä aikaa kampaajalle. Ihanaa! Otan vähän lisää vaaleata ja värjäytän ylikasvaneet tyvikasvut piiloon.
Ja hei. Nuutilla on tänään synttärit! Uskomatonta ajatella, että meidän pieni poika on jo kolme vuotta vanha.
Miten me ollaan onnistuttukaan pitämään tälläinen rääpäle hengissä kolme vuotta?!
Tästä pienestä suloisesta tutkimusmatkailijasta on kasvanut iso kiusankappale ja rontti.
Meidän rakas rontti.
Tähän loppuun voisin vielä laittaa Tommy Tabermannin runon Täyttymys. Törmäsin siihen eilen uudestaan pitkän tauon jälkeen ja se todella puhutteli. Siinä on miettimistä vaikkapa kahvihetken ratoksi.
On elettävä
käsi sydämellä
Kunnes käsi
muuttuu sydämeksi,
sydän kädeksi
Kunnes on yhdentekevää
kummalla ojentaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti