Uusi neulomus

Huih! Nyt on ollut ulkona niin kovat pakkaset viime aikoina, että se on kylmettänyt sekä sormenpäät että aivot, joten siksi tekstiä ei ole tänne syntynyt. Mutta täällä ollaan taas. Onneksi nyt jo säät lauhtui, alkoi jo mennä hermo siihen pakkaseen ja siihen, että kaksi viikkoa piti kulkea toppahousuissa.

Tällä varustuksella ei palellut pakkasessa.

Ja tuon kaiken alla oli tietenkin vielä tuhat kerrosta muuta vaatetta. Ainakin tuhat kerrosta. Villasukat ja toppahousut on kyllä miun parhaimmat ystävät kovilla pakkasilla. Ne ei petä eikä jätä.

Sitten kävin kampaajalla laitattamassa tukkaa. Siitäkin alkaa olla jo parisen viikkoa. Uusi väri, raidat sekä vähän leikkausta niin että vähän parani peilikuva.

Että tämmöstä tällä kertaa.

Otsista aloin nyt siis kasvattaa pois, mutta katsellaan nyt, että milloin se tekee comebackin. En ole oikein päässyt kunnon ratkaisuun siitä, että haluanko olla etuhiuksinen vai etuhiukseton. Antaa ajan kulua, niin eiköhän se selviä.

Käsillä on tullut taas näprättyä uutta. Olen virkannut parissa päivässä pari kevään väristä kukkaa ja aloitin alkuviikosta virkkaamaan majava-amigurumia. Siitä on vasta pää valmiina, joten ei vielä hirveästi näytettävää kuvien muodossa.

 

Mutta tässä nyt on ne kukat.

Lisäksi aloitin eilen neulomaan, siis NEULOMAAN, tuubihuivia. Uutta siinä on myös se, että neulon sitä 80 senttiä pitkillä numeron 8 pyöröpuikoilla. En ole ikinä neulonut pyöröpuikoilla. Mutta helppoa ja hauskaahan tuo vaikuttaisi olevan. Loin n. 150 silmukkaa ja neulon joka toisen kerroksen oikein ja joka toisen nurin.

Lankana Novitan Kide.

Harmittaa niin kovasti, etten kovasta halusta huolimatta ostanut syksyllä Novitan Chrystal -lankaa. Niissä olisi ollut violetti lanka violeteilla paljeteilla ja se olisi ollut niiiiiiiiiiin ihana juuri tuohon tuubihuiviin. Sellaista kaavailin jo sykyllä kun näin sen langan, mutta jostain syystä se jäi ostamatta ja nythän sitä ei saa enää mistään. Nyt on tyytyminen tuohon Kiteeseen. Ihan nättiä tuostakin tulee, ja pehmoista. Paras puoli tuossa neulomuksessa on se, että isoilla puikoilla se valmistuu ihanan nopeasti. Neulominen kun on mielestäni niin hidasta ja tylsää nyhräämistä virkkaamiseen verrattuna niin tuon jaksaa varmaan tehdäkin loppuun asti nopeutensa ansiosta.

Loppuun vielä kuvaa meidän ihanista pojista.

Mutta nyt ei malta olla enää erossa neulomuksesta. Ei siis muuta kuin puikot käteen ja menoksi. Moimoi!