Mutta eilen havahduin tästä koomasta ollessani menossa töihin. Istuskelin bussissa ja kuuntelin musiikkia, katselin bussin ikkunasta vilahtavaa maisemaa. Sitten, hieman ennen keskustaa, katseeni kiinnittyi johonkin epätavalliseen ilmestykseen taivaalla. Ensin luulin, että se on sääpallo tai mitä niitä nyt on semmoisia, jotka mittaavat ilmanlaatuja ja sen semmoisia. Mutta sitten huomasin, että tasaisin väliajoin härpäkkeessä häilähti valo. Se läikähti liekinomaisesti. Joten fiksuna tyttönä päättelin, että sen täytyi olla kuumailmapallo! Eikä mikä tahansa kuumailmapallo, ei mikään semmonen tavallisen tylsä pyöreähkö. Se näytti todella paljon semmoiselta, jonka voisi bongata jostain animeleffasta. Siis todella epätodellisen näköinen. Se oli ruskea ja jotenkin kulmikas ja todella suuri. Suurin kuumailmapallo, jonka olen koskaan nähnyt! Tuli todella epätodellinen olo. Vielä kun pallo peittyi osaksi savun ja pilvien peittoon niin kuin animeleffoissa yleensä kaikki lentävät jutut peittyvät. Se oli hienoa!
Tänään Tampereen taivaalla nähtiin niinkin harvinainen valoilmiö kuin aurinko. Pitkästä aikaa. Tai noh, kyllä eilenkin pystyi taivaalta semmoisen bongaamaan, mutta ei se paistanut samalla tavalla kuin tänään. Joten sen sijaan, että olisin töistä päästyäni suunnannut suoraan sänkyyn päiväunille, lähdinkin lyhyelle kävelylenkille nauttimaan auringosta ja kipakasta pikkupakkasesta. Ja tietenkin piti ottaa myös kamera mukaan ja kuvailla jään ja kuuran kaunistamia asioita.
Kuura oli tehnyt ihania kiteitä heiniin ja niitä piti tietysti kuvailla macrolla.
Löysin tämän ihanan talvisen ja jouluisen kuusen. Pakkanen on koristellut sen ihan itse.
Nämäkin ovat niin kauniita. Jotenkin mieleeni nousi heti sana "helpeet" kun näin nämä. Ovatko ne niitä?
Ympäriltään löytää vaikka mitä ihanaa ja kaunista, joten pitäkää silmänne, aistinne ja mielenne avoimina kaikelle uudelle! Niin elämästä saa irti enemmän. Minäkin yritän tästä lähin olla vähemmän koomassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti