Töitä ja tyhjyyden tunnetta

Tässä on viime aikoina pitänyt niin kiirettä, ettei ole ehtinyt kirjoittelemaan mitään. Töitä olen pakertanu aamuvuorosta iltavuoroon ja taas takaisin aamuvuoroon. Huomenna pitäisi olla vapaa päivä, jos vain yksi työntekijä pystyy hoitamaan oman vuoronsa sairastelun jälkeen. On ollut ihan kivaa olla oikeissa töissä. Ei ole tuntunut edes raskaalta, vaikka uni onkin taas karannut jonnekin. Mutta kyllä se taas jostain lopulta löytyy, niin kuin aina.

Eilen kun lähdin iltavuorosta kotia kohti silmieni eteen ilmestyi ruumis. Olin kävelemässä Hämeenkatua pitkin bussipysäkille kun eräästä rapusta tuli ulos kaksi miestä kantaen paareilla ruumista vihreässä säkissä. Se oli jotenkin pysähdyttävä hetki. Oma hyvä fiilis pakeni jonnekin sisälle ja tilalle tuli jotenkin tyhjä tunne. Tuli mieleen oma ukki, jonka näin viimeistä kertaa kuolleena sairaalan sängyllä. Annoin ukin otsalle pusunkin. Tietenkin mielikuvitus myös lähti laukkaamaan. Paikalla oli tietenkin poliisiauto ja mieleni jo askarteli murhamysteerin parissa. Luultavasti kyseessä on kuitenkin ollut aivan luonnollinen poistuminen. Uutisissa ei ole ainakaan tänään ollut mitään.

Onneksi minun oli lopulta melko helppoa irrottautua siitä tyhjästä tunteesta. Katselin hetken aikaa tapahtuman jälkeen Sokoksen jouluikkunaa ja pikkuhiljaa olo alkoi parantua. Se oli niin kaunista katseltavaa.

Niin se elämä vain menee. Joillain se päättyy ja toiset vain jatkavat eteenpäin.