lauantai 14. marraskuuta 2009

Kuurankukitettu mieli

On se talvi vaan kiva juttu. Täällä on onneksi lumikin pysynyt maassa jo...öööh...parisen viikkoa ja se tuo ihanasti lisää valoisuutta maisemaan. Muuten onkin niin pimeää koko ajan. Mutta toisaalta sekin on nyt kivaa. Tänään nappasin bussipysäkiltä kuvan kuurankukista. Muistan vielä sen Joel Hallikaisen esittämän biisin ulkoa. Se oli yksi lemppareista lapsena.


Ja me nähtiin joutsenaura eilen. Ne lensi aivan meidän talon yli. Niitä oli siinä ehkä jotain seittemän tai jotain. Ne oli kauniita. Harmittaa kun en nähnyt niitä hetkistä aiemmin, muuten olisin ehkä saanut niistä kuvan. Niin ja eilen oli muutenkin tapahtumarikas päivä. Valmistuin uuteen ammattiin ja kävin juhlistamassa sitä koululla. Sen jälkeen tulin kotiin ja lähdettiin käymään kullan kanssa päivystyksessä kun yskä ja kipu rintakehässä ei millään halunnut helpottaa. Siellä sitten taas hoitajat tökki neuloilla ja mittaili happisaturaatiota ja ottivat sydänfilmejä. Oli muuten hyvä filmi, saanee Oscarin. Olin terve kuin pukki (siis kokeitten perusteella, en ehkä muuten) ja lähettivät vain kotia toipumaan ilman lääkkeitä. Toisaalta se oli juuri se lopputulos, johon halusinkin. En tykkää lääkkeistä. Enkä sairaaloista. Enkä pistämisestä.

Mutta tykkään talvesta ja kynttilöistä ja rakkaimman ja kissojen kanssa vietettävästä koti-illasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti